Pala MM-historiaa – 2010: Kun vuvuzelat soivat taukoamatta, ja espanjalainen tikitaka dominoi jalkapalloa

Nelson Mandela sai vuonna 2010 haluamansa, kun Etelä-Afrikka isännöi MM-lopputurnausta. Kisat muistetaan vuvuzela-torvista, joiden melu sai jopa tähtipelaajat raivon partaalle. Espanja juhli toista peräkkäistä arvokisamestaruutta totaalisen pallonhallinnan avulla, mikä määritti myös huippujalkapalloa vuosiksi eteenpäin. LUE MYÖS Pala MM-historiaa – 1962: Kun ”Pikkulintu” täytti Pelén saappaat, ja erotuomari sovitteli sotajoukkojen liikkumista Shakiran ’Waka Waka’ soi ja Afrikan tunnetuin henkilö Mandela oli lopputurnauksen kasvot, vaikka miestä ei julkisesti kovin useasti nähtykään. Fifa halusi ehdottomasti viedä vuoden 2010 kisat Afrikkaan. Loppumetreille kisaisännyydestä kilpailivat Marokko, Egypti sekä Etelä-Afrikka. Valinta kohdistui viimeistään siinä vaiheessa Etelä-Afrikkaan, kun 27 vuotta vankilassa istunut, silloin 85-vuotias, Mandela lensi vuonna 2004 valintakokoukseen Zürichiin vakuuttaakseen Fifan päättäjät. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Etelä-Afrikka sai kisat ja isännyydestä huolimatta kisoja pidettiin tietyllä tapaa koko Afrikan MM-turnauksena. Vaikka Etelä-Afrikasta myös varoiteltiin esimerkiksi rikollisuudesta, kisat sujuivat rauhallisesti. Päähuomion varastivat varsinkin eteläafrikkalaisessa katsomokulttuurissa suurta osaa näytelleet vuvuzela-torvet. Meteli stadionilla oli melkoinen läpi jokaisen ottelun eivätkä torven ääneltä säästyneet myöskään televisiokatsojat. Vuvuzelasta lähtenyt melu sai paljon kritiikkiä osakseen. Suunniteltiinpa vuvuzelojen takia myös äänitiedosto, jota kuuntelemalla saattoi suodattaa vuvuzelojen melun pois. Äänitiedosto kesti 45 minuuttia ja penkkiurheilijat saivat katsoa otteluja ilman jatkuvaa torven soittamista. Vuvuzeloja vaadittiin myös kiellettäväksi, mutta Etelä-Afrikan jalkapalloliitto ei vaatimuksiin suostunut. Muun muassa Portugalin supertähti Cristiano Ronaldo oli sitä mieltä, että keskittyminen itse otteluun oli hankalaa vuvuzelojen takia, mutta Ronaldolta tuli myös ymmärrystä kannattajille, jotka tykkäsivät torvia puhaltaa. LUE MYÖS Pala MM-historiaa: 1954 – Kun Unkari murskasi ennätyksiä, ja Bernin ihme Unkarin unelmat

Ghanasta Afrikan joukkue

Koska kisat pelattiin Afrikassa, olivat myös odotukset afrikkalaisia joukkueita kohtaan suuremmat. Kisoissa oli mukana viisi maata Afrikasta isäntämaa Etelä-Afrikan lisäksi: Ghana, Norsunluurannikko, Nigeria, Kamerun sekä Algeria. Maanosan hallitseva mestari Egypti oli vahvassa turnausjoukkueen maineessa. Egypti ei silti onnistunut selviytymään kisoihin saakka, kun Algeria pudotti sen jatkokarsinnassa. Moni piti Egyptiä ehkä vahvimpana afrikkalaisena joukkueena, mutta se ei edes yltänyt kisoihin. Siitä huolimatta Afrikassa uskottiin, että jokin maa voisi yllättää. Kamerunin tähtipelaaja Samuel Eto’o uskoi oman maansa mahdollisuuksiin. – Kamerun voi voittaa MM-turnauksen. Ihmiset luulevat, että olen hullu, kun sanon näin, mutta jos uskot, että sinulla on paras joukkue maailmassa, olet vahvempi, Eto’o sanaili ranskalaiselle L’Equipe-lehdelle. No ihan putkeen eivät Kamerunin kisat menneet, sillä se jäi oman lohkonsa hännille hävittyään kaikki ottelut. Kamerunin hyökkääjä Momo Idrissou sanoi turnauksen jälkeen, että osa pelaajista keskittyi enemmän juhlimiseen kuin pelaamiseen. Myös hieman ennen MM-kisoja päävalmentajaa vaihtaneet Norsunluurannikko sekä Nigeria jäivät alkulohkoon. Kisoista oli tulossa totaalinen farssi afrikkalaisten joukkueiden kannalta. Algeria onnistui pelaamaan Englannin kanssa ansiokkaan maalittoman tasapelin, mutta jäi silti oman lohkonsa hännille. Isäntämaa Etelä-Afrikka antoi sentään pientä toivoa. Turnauksen avausottelussa vuvuzelat saivat ennakkoon yhden kisojen huonoimmista joukkueista pelaamaan hurmiossa kotiyleisön edessä. Tuloksena oli 1-1-tasapeli Meksikoa vastaan. Etelä-Afrikan tasosta kertoi paljon se, ettei joukkue edes yltänyt aiemmin samana vuonna pelattuun Afrikan mestaruusturnaukseen. Uruguay oli toisessa ottelussa Diego Forlánin johdolla liian kova pala purtavaksi, joten jatkopaikka ratkaistiin lohkon päätöskamppailussa Ranskaa vastaan. Ranskan kisat olivat yhtä sirkusta. Muun muassa Nicolas Anelka heitettiin ulos joukkueesta, joukkue kieltäytyi harjoittelemasta ja saldona oli lopulta yksi tasapeli ja jääminen lohkon hännille. Etelä-Afrikalla oli näin ollen mahdollisuus napata sensaatiomainen jatkopaikka kotikisoissaan. Surkea Ranska hävisi Etelä-Afrikalle, mutta Meksikon hävitessä Uruguaylle vain yhdellä maalilla, kisaisännän turnaus päättyi MM-historian ensimmäisen kerran alkulohkoon. Viisi afrikkalaista maata oli tippunut turnauksesta. Katseet kohdistuivat Ghanaan, joka oli voittanut avausottelussaan Serbian ja toisessa ottelussa napannut pisteen Australialta. Lohkon viimeisessä ottelussa Saksa kaatoi Ghanan 1-0, mutta maalieron turvin Ghana selvitti tiensä jatkopeleihin. Samalla Ghanasta tuli koko Afrikan joukkue. Neljännesvälierässä vastaan tuli Yhdysvallat, joka oli selviytynyt hiuksenhienosti jatkopeleihin, vaikka olikin pelannut alkulohkon ottelut ilman tappioita ja jopa voittanut lohkonsa. USA:lla oli saman verran pisteitä kuin toiseksi sijoittuneella Englannilla ja maalierokin oli sama. Lohkovoiton ratkaisivat lopulta tehdyt maali, joita USA:lla oli kaksi enemmän kuin Englannilla. Ghanan Asamoah Gyan nousi neljännesvälierässä koko Afrikan sankariksi tekemällä jatkoajalla 2-1-voittomaalin Yhdysvaltoja vastaan. Dramatiikkaa ei Ghanan ja Uruguayn välisestä puolivälierästä puuttunut. Sulley Muntari vei Ghanan johtoon, mutta loistavan turnauksen pelannut Forlán tasoitti toisella puoliajalla. Ottelu eteni jatkoajalle. Jatkoajan viimeisellä minuutilla Ghana sai luotua loistavan maalintekopaikan. Dominic Adiyiah puski maalin edustalta ja pallo olisi mennyt maaliin, ellei Uruguayn hyökkääjä Luis Suárez olisi torjunut sitä kädellään. Pallo vietiin pilkulle ja Suárez suoralla punaisella kortilla suihkuun. Gyanilla oli mahdollisuus nousta toistamiseen koko Afrikan sankariksi, sillä mies asteli pallon taakse ottelun viimeiseen laukaukseen. Tai niin ainakin moni ajatteli. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Gyanin rankkari oli kuitenkin surkea ja kimposi ylärimasta yli maalin. Varmalta näyttänyt välieräpaikka, joka olisi ollut afrikkalaiselle maalle historian ensimmäinen, karkasi käsistä. Eikä Ghana enää siitä toipunut. Uruguay vei pilkkukisan ja eteni välieriin. Viimeinenkin afrikkalainen joukkue oli ulkona. LUE MYÖS Pala MM-historiaa – 1986: Kun aalto valtasi katsomot, Alex Ferguson tulistui ja Jumalan käsi puuttui peliin

Tikitaka ja maalin voitot

Hallitsevan euroopanmestarin Espanjan kisat alkoivat totaalisella shokilla. Vuodesta 2007 Espanja oli pelannut 47 ottelua, joista se oli voittanut 44. Espanjan pallonhallintaan perustuva jalkapallo oli ajoittain niin totaalista, etteivät vastustajat päässeet koskemaan palloon moniin minuutteihin. MM-kisojen avausottelussa Espanja kohtasi Sveitsin, joka ei ollut moksiskaan siitä, etteivät he saaneet pitää palloa juuri lainkaan. Puolustus kuitenkin piti ja Gelson Fernandes kävi tuikkaamassa 1-0-maalin toisen puoliajan alussa. Puolustus kesti loppuun saakka ja Sveitsi nappasi sveitsiläisen Blick-lehden mukaan maan historian merkittävimmän voiton. Espanjan peli ei kulkenutkaan niin näyttävästi enää kuin kaksi vuotta sitten EM-kisoissa. Lohkon loput ottelut se kuitenkin hoiti rutiinilla, johon toisaalta pallonhallintaan perustunut pelitapa kulminoitui, ja nappasi lohkovoiton. Neljännesvälierässä Espanja kohtasi Cristiano Ronaldon tähdittämän naapurimaansa Portugalin. Ronaldokin oli saanut maalihanat auki maajoukkuepaidassa Pohjois-Koreaa vastaan lähes puolentoista vuoden tauon jälkeen. Ottelusta ei muodostunut maalijuhlaa, vaikka molemmat maalivahdit Iker Casillas sekä Eduardo saivat venyä useaan huipputorjuntaan. Espanjalle riitti lopulta yksi maali, jonka teki toisella puoliajalla paluupallosta David Villa. Helpolla voitto ei tullut, mutta vielä vaikeampaa Espanjalla oli puolivälierässä varsin nimetontä Paraguayta vastaan. Nelson Valdez teki Paraguaylle johto-osuman, mutta osuma vihellettiin paitsioksi. Tuomio herätti närää Paraguayn leirissä, mutta sille aukesi uusi mahdollisuus toisella puoliajalla, kun Gerard Pique rikkoi Óscar Cardozoa ja pallo vietiin pilkulle. Casillas nousi Espanjan sankariksi torjumalla Cardozon heppoisen rankkarin. Myöhemmin Xabi Alonso laukoi pilkulta pallon maaliin, mutta laukaus uusittiin. Toisella kerralla Alonso ei onnistunut, joten molemmat maalivahdit olivat napanneet tärkeät rankkaritorjunnat. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Jatkopaikka tuli lopulta kolmen tolpan kautta. Pedro laukoi ensin vasempaan tolppaan, josta pallo kimposi Villalle. Villa laukoi pallon oikean tolpan kautta vasempaan tolppaan ja siitä sisään. Välieräpaikka tuli, mutta edelleen Espanjan pelaaminen herätti kysymyksiä eikä päävalmentaja Vicente del Bosquekaan ollut täysin tyytyväinen. Välierässä vastaan tuli nuorekas Saksa, jonka maalia vartioi 24-vuotias Manuel Neuer ja kipparina oli 26-vuotias Philipp Lahm. Ottelusta tuli todellinen virheiden välttely. Espanja hallitsi palloa, kuten jokaisessa turnauksen ottelussaan. Saksa puolusti kärsivällisesti ja Neuer torjui vahvasti. Saksan kärsivällisyys palkittiin 69. minuutilla. Vasemmalta laidalta pelattu hyökkäys avasi täysin vapaan tekopaikan Toni Kroosille, jonka laukaus hieman epäonnistui ja Casillas venyi elintärkeään torjuntaan. Kolme minuuttia siitä ja kikkarapäinen Carles Puyol iski kulmapotkusta pallon päällään maaliin. Espanja pelasi ehkä turnauksen parhaan pelinsä ja eteni lähes virheettömän suorituksen jälkeen finaaliin, jälleen kerran maalin erolla ja pitäen oman maalinsa puhtaana. LUE MYÖS Pala MM-historiaa – 1994: Kun kuolemanlohkosta tuli dramaattisesti nimensä veroinen

Brutaali näytös

Hollanti oli pelannut vahvat kisat voittaen jatkopeleissä Slovakian, Brasilian sekä Uruguayn. Turnauksen luonteelle ominaisesti voitot tulivat maalin erolla. Espanja taas oli pitänyt maalinsa puhtaana jatkopeleissä ja onnistujia oli aina löytynyt, kun heitä oli eniten tarvittu. Espanjan tikitaka-jalkapallo henkilöityi hyvin vahvasti Barcelonan keskikenttäpelaajiin Xaviin sekä Andrés Iniestaan. Pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa luonnehdittiin tylsäksi, mutta siinä oli erinomaisia hyötyjä. Espanja pystyi ottelusta toiseen määrittämään pelin rytmin. Se pystyi puolustamaan pallon kanssa ja se pystyi hyökkäämään pallon kanssa. Toisaalta koko turnauksen ajan Espanjalla oli ollut ongelmia maalinteon kanssa. Kriittisten arvioiden mukaan Espanja hallitsi palloa vain pallonhallinnan takia. Hollanti oli perustanut pelaamisensa turvalliseen jalkapalloon, jossa korostuivat kurinalainen puolustaminen sekä nopeat hyökkäykset. Finaalissa vastakkain olivat siis tietyllä tapaa ihanteelliset vastustajat toisilleen. Espanja halusi pitää palloa ja Hollanti oli valmis puolustamaan ja iskemään nopeasti vastaan. Mitään finaalien riemujuhlaa ei silti nähty. Paikkoja syntyi ajoittain, mutta suurimmaksi osaksi kentällä odoteltiin ja varsinkin sikailtiin. Ottelussa jaettiin MM-finaalille ennätykselliset 14 varoitusta (sisältäen ulosajon), joista yhdeksän meni Hollannille. Jatkoajalla John Heitinga sai toisen varoituksen ja lensi suihkun puolelle. Monet olivat sitä mieltä, että erotuomari Howard Webb kadotti totaalisesti otteensa pelistä. Yksi hurjimmista tilanteista oli se, kun Nigel de Jong tyrmäsi Xabi Alonson karate-potkulla maan pintaan selviten pelkällä varoituksella. Myös Mark van Bommel sai olla kiitollinen, ettei lentänyt suihkuun rumasta taklauksestaan Iniestan koiville. (Artikkeli jatkuu videon jälkeen.) Pelillisesti Espanja hallitsi kenttätapahtumia, mutta Hollannilla oli myös omat saumansa. Arjen Robbenilla oli pari vaarallista tekopaikkaa, mutta Casillas selvitti molemmat lähentelyt. Ratkaisu nähtiin vasta jatkoajan loppupuolella. Pedro lähti nopeaan hyökkäykseen oikealta laidalta. Maitohapot alkoivat painaa pelaajien jaloissa ja lopulta pallo ajautui vasemmalla laidalle Fernando Torresille. Torres yritti keskittää pallon boksissa olleelle Iniestalle, mutta syötössä ei ollut tarpeeksi ilmaa. Pallo pomppi lopulta Cesc Fàbregasille, joka antoi pomppivan syötön Iniestalle. – Minun piti vain odottaa. Niin kauan kuin painovoima pätee ja pallo tulisi alas, tiesin tekeväni maalin, Iniesta sanoi Espanjan historian ensimmäisen maailmanmestaruuden ratkaisseesta osumastaan. Kommentti kertoi paljon Iniestasta, mutta vielä enemmän Espanjasta. Joukkue hallitsi palloa, koska todennäköisyys ottelun voittamiselle oli suurempi silloin, kun pallo oli omalla joukkueella. Espanjan tikitakaa saatettiin kritisoida tylsäksi, mutta se toi mestaruuksia, niin FC Barcelonassa, joka oli voittanut vuonna 2009 La Ligan, Copa del Reyn sekä Mestarien liigan, kuin Espanjan maajoukkueessa, joka voitti kolme peräkkäistä arvoturnausta putkeen (2008 EM-kisat, 2010 MM-kisat ja 2012 EM-kisat). (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Pallonhallintaan perustuva jalkapallo nousi Espanjan menestysvuosien myötä pelitavaksi, jota pyrittiin kopioimaan muuallakin. Pelitapa kehitti pelaajia, josta Espanja, ja ennen kaikkea Barcelonan akatemia La Masia, olivat myös loistavia esimerkkejä. Jopa Valioliigan voittanut Manchester City perusti pelaamisensa viime kaudella pallonhallintaan, olihan joukkueen managerina La Masian mies Pep Guardiola. Vaikka Espanjan menestysvuodet päättyivätkin vuoden 2012 EM-kisojen jälkeen, lyhytsyöttöpeliin perustuva pallonhallinta elää ja voi hyvin yhä tänä päivänäkin. LUE MYÖS: Pala MM-historiaa – 1950: Kun 200 000 katsojaa hiljeni – Maracanazo ei unohdu koskaan

Loppujärjestys vuonna 2010

1. Espanja
2. Hollanti
3. Saksa
4. Uruguay

Puolivälierissä pudonneet: Ghana, Brasilia, Argentiina, Paraguay Neljännesvälierissä pudonneet: Etelä-Korea, Yhdysvallat, Slovakia, Chile, Meksiko, Englanti, Japani, Portugali. Alkulohkoon jääneet: Etelä-Afrikka, Ranska, Kreikka, Nigeria, Slovenia, Algeria, Australia, Serbia, Tanska, Kamerun, Uusi-Seelanti, Italia, Norsunluurannikko, Pohjois-Korea, Sveitsi, Honduras,

Maalipörssi TOP 11

1. Diego Forlán (Uruguay), 5 maalia 1. Thomas Müller (Saksa), 5 maalia 1. David Villa (Espanja), 5 maalia 1. Wesley Sneijder (Hollanti), 5 maalia 2. Gonsalo Higuaín (Argentiina), 4 maalia 2. Miroslav Klose (Saksa), 4 maalia 2. Róbert Vittek (Slovakia), 4 maalia 3. Luís Fabiani (Brasilia), 3 maalia 3. Asamoah Gyan (Ghana), 3 maalia 3. Luis Suárez (Uruguay), 3 maalia 3. Landon Donovan (USA), 3 maalia Lähteet: Telegraph, Wikipedia, Goal, Guardian, Kuin Taivasta Koskettaisi -kirja (Toinen painos 2014, Jari Ekberg) LUE MYÖS: Pala MM-historiaa – 2006: Kun Zidane Materazzia rintaan puski ja skandaali-Italiasta mestari leivottiin? MM-kisat 2018 -sivumme on nyt avattu! Sieltä löydät tuoreimmat MM-uutiset, otteluohjelman, tulokset, tilastot, lohkot ja pelaajalistat.

LUE MYÖS: