Täällä ne ovat. Leskenlehdet, lokkien kirkuna ja Veikkausliiga. Kaikki taattuja kevään merkkejä. Havaintoja kahdesta ensinmainitusta ei välttämättä olla nähty ihan koko Suomea myöten, mutta RoPS:n onnistuneen sarja-avauksen myötä ainakin Veikkausliiga saapui jo napapiirillekin.

Keskiviikkona irti päästettiin vain crème de la crème, viime kauden saavutustensa perusteella europeleihin täksi kesäksi selviytyneet neljä joukkuetta. Loput kahdeksan joukkuetta saavat odottaa kevätlaitumille pääsyään viikonvaihteeseen saakka. Joka tapauksessa HJK:n, Interin, KuPS:n ja RoPS:n ensiesiintyminen kauden 2019 Veikkausliigassa tarjosi kansalle suuria tarinoita ja lupaa sesongille hyvää.

Lue keskiviikon otteluraportit täältä: KuPS-RoPS ja HJK-Inter

Rovaniemen Palloseuran nousu tasapeliin lisäajalla jätti taatusti hymyn kaikkien RoPS-fanien huulille. Riemua ei taatusti hillitse lainkaan se, että voittomaalista vastasi liigadebyyttiään pelannut ja täydet 90 minuuttia kentällä huhkinut Sampo Ala, 17.

Ennen keskiviikkoa Ala oli pelannut RoPS:n edustusjoukkueen virallisissa otteluissa vain 195 minuuttia, kuuteen eri cup-otteluun jaettuna. Cupin lohkovaiheen päätöskierroksella nähtiin Alan ensimmäinen tähtihetki, kun hän vei lisäajan kaukolaukausmaalillaan RoPS:n pudotuspeleihin.

Suomen Cupia pelataan kuitenkin kylmissä ja ahtaissa halleissa tai vielä kylmemmillä tekonurmikentillä, joten suurta huomiota hyökkääjän onnistuminen ei saanut. Keskiviikkona Savon Sanomat -Areenalla RoPS:n oma kasvatti kuitenkin osoitti, että pää kestää kovemmissakin paikoissa, kun hän nikkasi Lucas Lingmanin loistavan vapaapotkun röyhkeästi Otso Virtasen vartioimaan maaliin.

RoPS:n hyökkäyksestä tulee useimpien mieleen ensimmäisenä Aleksandr Kokko. ”Boris” ei ollut sarja-avauksessa pelikunnossa, mutta Alan maali heti debyytissä antoi kannattajille varmasti toivoa paremmasta. Sampo Alasta kirjoitettiin kauden ensimmäinen tarina.

RoPS:n oikeana laitapuolustajana pelaa jo kesällä 2016 Veikkausliigassa debytoinut Juho Hyvärinen, joka on sekä ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt pelaaja että maalintekijä Veikkausliigan historiassa. Hyvärisellä ei ole tätä nykyä yksinäistä RoPS:n poikakerhossa, sillä Kuopiossa kentällä kävi RoPS:n paidassa peräti viisi 2000-luvulla syntynyttä pelaajaa.

Rovaniemellä ei todellakaan ole ujosteltu omien kasvattien nostamista edustukseen. Hyvärisen ja Alan lisäksi RoPS:n omista millenniaaleista minuutteja Veikkausliigassa saivat jo viime kaudella Rasmus Degerman ja Veka Pyyny, jolta koko tämä kausi jää valitettavasti vakavan polvivamman vuoksi väliin. Unohtaa ei sovi myöskään yhtä RoPS:n juniorimyllyn helmeä, viime vuonna FC Midtjyllandiin siirtynyttä Pyry Hannolaa. 17-vuotias keskikenttäpelaaja teki tiistaina debyyttinsä UEFA Youth Leaguessa Portossa pelatussa puolivälieräottelussa.

Suomen valtaseura HJK:n vakuuttavaa juniorituotantoa muistetaan usein kehua, mutta ehkä välillä on syytä nostaa hattua myös pohjoisen suuntaan. RoPS on tuottanut Veikkausliigaan lukuisia 2000-luvulla syntyneitä pelaajia, ja kuten Kuopiossa nähtiin, ei se pelkää antaa heille vastuuta. Olkoonkin, että sitä on siunaantunut myös Kokon loukkaantumisen ja ghanalaisvahvistusten viisumiongelmien takia.

Atte Sihvosesta ”uusi Ivanov”?

Kentän kokeneimpiin ja nimekkäimpiin pelaajiin kuuluneet Taye Taiwo ja Petteri Pennanen tekivät kauden avausottelussa kohtalokkaita virheitä, mutta Sampo Ala ja kumppanit muistuttavat, että uusia tähtiä syntyy sarjaan joka kausi. Vahvasti taustalta on nousemassa myös RoPS:n alakerrassa väkivahvan ottelun pelannut Atte Sihvonen, kauden avausmaalin tekijä.

190-senttinen TPS-kasvatti pelasi viime kaudella Ykkösen yllättäjoukkue EIF:ssä isoja peliminuutteja ja teki tammisaarelaisille neljä maalia. Kausi oli ensimmäinen, jonka Sihvonen pelasi keskikentän pohjalla, mutta RoPS:ssa hänet on nähty taas topparin tontilla.

Suomen Cup mukaan lukien Sihvonen on pelannut RoPS:ssa jo seitsemän täyttä 90-minuuttista, ja väkivahva veikkausliigadebyytti puhuu sen puolesta, että rooli tulee olemaan jatkossakin iso.

FutisForum2:n keskusteluissa hätäisimmät vetävät jo yhtäläisyysmerkkejä viime kauden topparisensaatioon, Hongan Robert Ivanoviin. Molemmat tekivät debyyttinsä Veikkausliigassa kypsässä 23 vuoden iässä, eikä kummankaan historiasta löydy lainkaan nuorisomaaotteluita. Ivanov nousi jo Huuhkajiin, seuraako Sihvonen joskus perässä?

Töölössä kaksi iloista onnistujaa

Jos oli Kuopion peli ennen kaikkea RoPS-debytanttien juhlaa, niin Töölössä tilaisuuksiin tarttuivat ennen muuta väheksytyt ja ylenkatsotut. Ottelun pelillinen tarina oli HJK:n pään lyömistä Interin puolustusmuuriin ja turkulaisten vastaiskujen kyttäämistä. Kuten valmentaja Mika Lehkosuo haastattelussa arvioi, saattaa pelin kuva olla hyvin monessa HJK:n kotiottelussa samanlainen.

2-1 -tuloksen takaa löytyy kuitenkin sympaattisia tarinoita sieltäkin. HJK:n molemmista maaleista vastasi Evans Mensah, joka sai jo nyt täyteen puolet viime kauden maalimäärästään. Ilman Riku Riskin valitettavaa loukkaantumista ghanalainen ei välttämättä olisi kentälle ainakaan kovin varhain päässyt. Kentän puhutuin hahmo oli epäilemättä kuitenkin Nikolai Alho, 26.

HJK:n kasvatti pelasi urallaan kymmeniä nuorisomaaotteluita alle 15-vuotiaista Pikkuhuuhkajiin saakka, mutta A-maajoukkueesta ainoa kokemus on toistaiseksi ystävyysottelu Omania vastaan viisi vuotta sitten. Nyt Alho pelaa niin väkevästi, että Lehkosuo ehdotti häntä jo Huuhkajien laitapuolustajaksi.

Vaikka Alhon sydämessä sykkiikin vahvasti Klubi-sydän, ei hän aina ole kaikkien kannattajien suosiossa ollut – ”Rapidin vartin” sankaruudestaan huolimatta. Alho teki viime kaudella uransa parhaat tehot – viisi maalia ja viisi maalisyöttöä – mutta silti epäilijöitä riitti. Monen mielissä on varmasti häilynyt myös surkeasti päättynyt Ruotsin reissu.

Alho on pelannut urastaan valtaosan laitahyökkääjänä, mutta tuurannut silloin tällöin myös laitapakkina. Nyt Lehkosuo näyttää tekevän miehestä pysyvästi oikeaa laitapuolustajaa tai ”wing-backia”. Ainakin avauspelin ja siinä nähtyjen keskitysten perusteella ratkaisu vaikuttaa lupaavalta.

On myös helppo olla iloinen Interin maalintekijän Mika Ojalan puolesta. 30-vuotias Ojala ei ole tuntunut päässeen Saksan-vuosiensa jälkeen takaisin entiselle tasolleen. Viime kaudella odotukset – omat ja muiden – kasvoivat niin korkeiksi, että Ojala sairastui kesken kesän uupumukseen. Hän on myös puhunut sairastumisestaan avoimesti haastatteluissa.

Sairastumisensa ja pienen aikalisän jälkeen Ojala pelasi kymmenen peliä Veikkausliigaa ja kaksi peliä Suomen Cupia ilman tehomerkintöjä. Keskiviikkona Töölössä nähdyssä raivokkaassa tuuletuksessa näki, miten hyvää maalinteossa onnistuminen Ojalalle teki. Uskon, että moni HJK:nkin kannattaja saattoi olla tyytyväinen siitä, että Interin maali osui juuri Ojalalle – viimeistään pelin jälkeen. Tällaisiakin tarinoita Veikkausliiga kaipaa.

Muista myös Veikkausliiga-ennakkomme, jossa kattava paketti jokaisesta sarjan joukkueesta, TOP-listauksia ja muuta kiinnostavaa.

Veikkausliigaa tituleerataan perustellusti kasvattajasarjaksi. Termi ei ole missään tapauksessa loukkaava, vaan siitä on syytä olla ylpeä. Juuri nyt Veikkausliiga on kasvattamassa Sampo Alan ja Atte Sihvosen kaltaisista nuorista mitat täyttäviä pääsarjapelaajia, joiden tie voi viedä joskus vielä isompiinkin sarjoihin. Kuopiossa, Helsingissä, Kokkolassa ja Lahdessa otetaan ensiaskelia kohti kansainvälisiä näyttämöitä.

Aiemmin Veikkausliiga on tuottanut Nikolai Alhon ja Mika Ojalan tapaisia omien joukkueidensa valmiita tähtiä. On kotimaisen yleisön onni, että herrat palasivat jatkamaan uriaan Suomen pääsarjassa hieman vihkoon menneen ulkomaanreissun jälkeen.

Maailman paras suomalainen jalkapallosarja palasi tyylillä ja palkitsi pitkän odotuksen heti kättelyssä. Heti avauspelit tarjosivat hienoja tarinoita, joita kauden aikana on epäilemättä luvassa vielä paljon lisää.