Näkökulma: Veren maku suussa karsintoihin – kuka edes haluaa ruumiskasojen päällä pelattaviin MM-kisoihin?

© Kuva: Getty Images

Huuhkajien viime vuodet valmentaja Markku Kanervan alaisuudessa ovat tarjonneet suomalaiselle jalkapalloyhteisölle valtavasti ilon hetkiä. Suomi on voittanut muutaman vuoden sisällä oman Nations Leaguen lohkonsa sekä lunastanut paikkansa viime kesältä tälle vuodelle siirrettyyn EM-turnaukseen. Myös viime syksyn Nations League korkeammalla sarjatasolla B-liigassa sujui erinomaisesti, vaikka lohkovoitosta ja liiganoususta lopulta jäätiinkin.

Historiallisen EM-turnauksen alkuun on aikaa enää kaksi ja puoli kuukautta. Suomalaiset odottavat lopputurnausta varmasti suurella innolla, vaikka kannattajien pääsy katsomoihin onkin koronatilanteen vuoksi edelleen erittäin epävarmaa.

Moni on varmasti hyvin innoissaan myös tänään keskiviikkona alkavista MM-karsinnoista, sillä ainahan on miellyttävää nähdä Huuhkajia jälleen kuukausien tauon jälkeen – vaikkakin sitten television välityksellä. Tai ainakin nykyään on – voitottomana vuonna 2016 tunnelmat alkoivat olla ottelujen alla jo pikemminkin alistuneet kuin toiveikkaan odottavat. Toisin on nyt.

Suomi kohtaa maaliskuun triplamaaottelussa kolme erittäin kovaa jalkapallomaata: kotikentällä Bosnia ja Hertsegovinan sekä vieraissa Ukrainan ja Sveitsin, jälkimmäisen harjoitusottelussa. Vaikka katsomot pysyvät tyhjinä, tuo maaotteluiden näkeminen varmasti iloa suomalaisten korona-arkeen. Teemu Pukin mahtava vire nostattaa odotuksia ja Huuhkajat lähtee tosissaan tavoittelemaan historiansa ensimmäistä paikkaa miesten MM-lopputurnauksessa.

Vaan missä on vika, jos innostusta ei meinaa löytyä, ja Huuhkajien kannattajilla onkin siipi maassa? Tietysti siinä, että tänään alkavissa karsinnoissa taistellaan paikasta äärimmäisen ristiriitaisiin kisoihin, jotka järjestetään ensi vuonna Qatarissa.

Ongelmia on paljon, mutta yksi on yli muiden

Jätetään huomiotta se, että Qatar on maajoukkueen tasoltaan selvästi tähän saakka vaatimattomin kisaisäntä, vaikka onkin viime vuosina edistynyt. Myös USA, Etelä-Korea ja Japani sekä Etelä-Afrikka saivat järjestää MM-kisat melko vaatimattomin siihenastisin urheilullisin näytöin, mutta eivät nolanneet itseään itse kisoissa. Jalkapallon suosion leviäminen maailmalla on lähtökohtaisesti pelkästään positiivinen juttu.

Ongelmia on toki muitakin. Qatarin armottoman kuuman ilmaston vuoksi kisat pelataan marras-joulukuussa, joten kansallisten sarjojen ja europelien kalenterit täytyy myllätä uusiksi. Loppuvuodestakin Qatarissa on paahtavan kuuma, joten stadioneille rakennetaan ensiluokkaiset ilmastointijärjestelmät.

Kahdeksasta kisoissa käytettävästä stadionista seitsemän rakennetaan MM-kisoja varten, joten on sanomattakin selvää, että ilmastokriisiä ajatellen Qatar ei ollut kestävin ratkaisu. Sen eduksi on toki sanottava historiallisen pienet välimatkat stadionien välillä, joten ylenpalttiselta lentelyltä kisojen aikana vältytään.

Sitten on tietysti korruptio. Siitä on esitetty runsaasti näyttöä, että Qatar sai kisaisännyyden osin lahjonnan avustuksella. Epäiltyjä vastaan on järjestetty joitain oikeudenkäyntejä, mutta salaisuuksia lienee verhojen takana edelleen runsaasti myös piilossa. Kyynisimmät saattavat toki kenties sanoa, että korruptio on jo täysin kiinteä osa huippu-urheilua.

Ongelmista ja kritiikin syistä ylivoimaisesti massiivisin on tietysti Qatarin yleinen ihmisoikeustilanne sekä valtavat kisojen rakennustöihin liittyvät ongelmat. Muun muassa homoseksuaalisuus on Qatarissa rikos.

Joka matsissa kolmen Heyselin verran uhreja

Stadioneita ovat rakentaneet useat tuhannet muun muassa Nepalista töihin kutsutut vierastyöläiset. Traagisinta on, että tuhannet heistä eivät kuitenkaan koskaan palaa kotiinsa.

Rakennustyömailla on teetetty ylipitkiä työpäiviä minimaalisen pienellä palkalla, tukahduttavan kuumissa olosuhteissa ja puutteellisin työturvallisuustoimin. Matkustusasiakirjoja on takavarikoitu. Rakennustyöntekijät asuvat ahtaissa yhteisasumuksissa ja heille on tarjottu vain hyvin vähän ravintoa eikä tarpeeksi vettä. Koronapandemia on vain pahentanut tilannetta. Kisojen rakennustöitä on kuvailtu orjatyöksi, eivätkä ne täytä mitenkään kansainvälisiä työoikeuden standardeja.

Arkitodellisuudesta työmailla on julkaistu useita kuvauksia, mutta selkeintä kieltä ovat usein luvut. Ne eivät anna Qatarin MM-kisaisännyydelle armoa, aivan kuin ei Qatarkaan ole antanut työntekijöilleen. Guardianin helmikuussa 2021 julkaiseman raportin mukaan MM-kisojen rakennustöissä arvioidaan menehtyneen jo yli 6 500 rakennustyöntekijän.

6 500. Kuusituhattaviisisataa. Pysähdytäänpä hetkeksi tämän luvun äärelle. 6 500 on sama määrä ihmisiä, jollaisen suunniteltiin mahtuvan uuden Tammelan Stadionin lehtereille, kunnes kapasiteettia päätettiin nostaa 8 000:een. Toivottavasti Qatarin kisojen kuolonuhrien määrä ei kasva samassa suhteessa.

6 500 oli myös katsojamäärä, kun Huuhkajat kohtasi viime lokakuussa Nations Leaguen ottelussa Helsingin Olympiastadionilla Bulgarian – pelissä, johon päästettiin pitkästä aikaa yleisöä. Kaikki ottelussa olleet palasivat matsista takaisin kotiin.

Jokaisella paikalla olleella katsojilla on läheisiä ihmisiä. He ovat jonkun lapsia, veljiä, siskoja, puolisoita, isiä, äitejä ja isovanhempia. Joidenkin rakkaimpia ihmisiä. Samoin ovat myös Qatarin kisojen rakennustyössä kuolleet, MM-kisojen onnistumisen puolesta henkensä menettäneet vierastyöläiset. Heitä jäi kotona kaipaamaan joku, jonka toivo rakkaan miehen tai isän paluusta kotiin sammui Qatarista tulleeseen surulliseen puheluun. Omaiset tuskin aistivat suuren urheilujuhlan tuntua, kun kisat marraskuussa 2022 alkavat.

MM-kisoissa pelataan 64 ottelua. Jos ajatellaan toiveikkaasti, ettei kuolonuhreja tulisi yhä lisää, olisi jokaista pelattavaa ottelua kohti menettänyt henkensä pyöreästi sata rakennustyöläistä. Sata kuollutta per ottelu. Se on järkyttävän suuri määrä. Siitä luvusta ei saa vaieta, eikä kääntää katsettaan pois.

Yhtenä jalkapallohistorian synkimmistä tapahtumista pidetään vuonna 1985 Brysselissä syntynyttä Heyselin stadiontragediaa. Euroopan Cupin loppuottelu, jossa vastakkain olivat Liverpool ja Juventus, meni täydeksi hulinaksi, ja kaaoksen seurauksena henkensä menetti 39 ihmistä.

Käytännössä jokainen Qatarin MM-kisojen ottelu vastaa kylmästi kuolonuhreissa mitattuna ”kolmea Heyseliä”. Miten voimme sallia tällaisen tapahtuvan? Miksi on mahdollista järjestää urheilun megatapahtumia, jotka maksavat tuhansien ja taas tuhansien ihmisten hengen?

Jalkapallo on suurenmoinen laji, kuningaspeli, ja sillä on ehdottomasti valtaa myös hyvän tekemiseen. Yksin futis ei epäkohtia maailmasta poista, mutta sillä on muita lajeja paljon merkittävämpi asema vaikuttaa siihen, kuinka tämä isompi pallomme pyörii.

Ensi vuoden MM-kisat, ensimmäiset arabi- ja muslimimaassa pelattavat, eivät kuitenkaan ole FIFA:lle sellainen ylpeydenaihe, jollaista se niistä epäilemättä toivoi. Se on häpeätahra, joka ei poistu kovallakaan hinkkauksella. Futista ei pidä pelata henkien kaupalla. Vaikka toisin joskus pilke silmäkulmassa väitetäänkin, on elämä jalkapalloa suurempaa.

Ei yhtään rohkeaa rivissä

Monet varmasti muistuttavat siitä, ettei urheilua ja politiikkaa pitäisi sotkea keskenään. Olen tästä osin eri mieltä. Historiallisesti politiikka on aina ollut läsnä urheilussa. Ajatellaan vaikkapa Berliinin vuoden 1936 kesäolympialaisia, joista tuli natsi-Saksan propagandan näyttämö. Siinä, että Qatarin MM-turnausta arvostellaan, ei ole myöskään kyse politiikasta, vaan perustavaa laatua olevasta ihmisoikeuksista. Se, että Riku Riski tai Tim Sparv käyttävät näkyvyyttään epäkohtia esille nostaakseen, on heille ainoastaan kunniaksi.

HJK:n Riku Riski sai runsaasti kansainvälistä huomiota kieltäydyttään Qatarin maajoukkueleiristä eettisistä syistä tammikuussa 2019. Kuva: Juha Tamminen

Vaikka kuinka tahtoisimme, on silti äärimmäisen epätodennäköistä, että MM-kisat pelattaisiin jossain muualla kuin Qatarissa. Vaikka pelattaisiinkin, ei se kuolleita takaisin tuo. Tästä tragediasta on silti pakko oppia jotain: jalkapallon arvoturnauksia ei saa enää ikinä pelata ruumiskasojen päällä.

Palloliitto otti viime viikolla kantaa Qatarin tilanteeseen ja ilmoitti samalla, ettei aio boikotoida MM-karsintoja tai -kisoja. ”Kisat Qatarissa tullaan järjestämään Suomen toimista riippumatta”, tiedotteessa todettiin. Tämä on mitä luultavimmin totta, mutta mielenkiintoista on, että Jalkapallon Olohuone -Facebook-ryhmässä järjestetyn kyselyn perusteella suurin osa suomalaisista faneista olisi ollut boikotin kannalla. Ainakin Norjassa boikottirintama hiljalleen leviääkin.

On täysin selvää, että Huuhkajat tai Palloliitto eivät ole syypäitä Qatarin massiivisiin ongelmiin. Vielä vähemmän syytä on pelaajissa, jotka vain tekevät työtään kentällä.

Osasyytä on kuitenkin koko kansainvälisellä jalkapalloyhteisöllä. Rivistä ei ole harpannut barrikadeille ainuttakaan tarpeeksi rohkeaa kansallista liittoa tai maajoukkuetta vastustamaan isoon ääneen Qatarin riistotyötä.

Ehkä Suomikaan ei olisi jättänyt viime vuonna Qatarissa leireilemättä ilman Riku Riskin rohkeaa päätöstä. Maajoukkueet ovat pysyneet vaiti kuin yhteisestä sopimuksesta, vaikka ongelmat ja työvoiman hengenvaarallinen hyväksikäyttö ovat olleet kaikkien tiedossa jo vuosia.

Kun Guardian kirjoitti ensimmäisiä kertoja Qatarin MM-kisojen riistotyöstä seitsemän vuotta sitten, oli kuolonuhreja ”vasta” alle tuhat, ja uhrien määrän pelättiin nousevan 4 000:een kisoihin mennessä. Miksi kierrettä ei ole saatu seitsemässä vuodessa pysäytettyä? Miksi uhriluvut ovat nousseet jopa arvioitua suuremmiksi? Aikaa on kyllä ollut.

Mestarien liigan voittoa puolustavan Bayern Münchenin kaltaiset jättiläisseurat leireilevät Qatarissa edelleen vuosittain. VISA, Adidas ja Coca-Cola jatkavat kisojen sponsoreina edelleen. Qatarille ei ole esitetty ainuttakaan riittävän painavaa vaatimusta työntekijöiden työolojen laittamiseksi kerralla kuntoon. Nämä yritykset rahoittavat FIFA:a sadoilla miljoonilla euroilla, ja niitä kuunneltaisiin vuorenvarmasti. Aivan kuten kansainvälinen jääkiekkoliitto kuunteli pääsponsorinsa Skodan ukaasia, ja veti tämän kevään MM-turnauksen pois Valko-Venäjältä.

Kynttilämerta ei kisoissa tulla näkemään

No, Qatarin MM-kisat ja niihin valmistavat karsinnat tullaan kaikesta huolimatta pelaamaan. Toivoa sopii, että Huuhkajien joukkue ei suhtaudu karsintoihin siten, kuten otsikossa mainitaan, vaan lähtevät voittamaan otteluitaan. Siitä on pitkällä tähtäimellä ehdottomasti urheilullista hyötyä. Ja ainahan voi boikotoida itse kisoja kisapaikan saadessaan (en toki usko näinkään käyvän).

En silti ihmettele lainkaan, jos nämä MM-karsinnat jättävät monet fanit kylmiksi. Miksi tavoitella paikkaa kisoissa, jotka ovat urheilumaailman ylivoimaisesti suurin häpeän aihe viime vuosina? Jos oma suosikki ei kisoissa pelaa, on niihin paljon helpompi suhtautua vähemmällä intohimolla. Uskon, että näistä kisoista rannalle jääminen harmittaa monia suomalaisia paljon vähemmän kuin aiempien karsintojen epäonnistumiset.

Kisojen alkuun on aikaa vielä vajaat 20 kuukautta. Qatarin markkinointikoneisto toimii, ja FIFA:n puheenjohtaja Gianni Infantino, Qatarissa jo seitsemän vuotta viettänyt Xavi ja jopa Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija Jari Litmanen kehuvat kisajärjestelyjä estoitta.

FIFA:n puheenjohtaja Gianni Infantino ja legendaarinen Xavi ovat antaneet kaiken arvovaltansa Qatarin MM-turnauksen markkinointikäyttöön. Kuva: Getty Images

Todennäköisesti puitteet upporikkaassa Qatarissa tulevatkin olemaan erinomaiset, ja kisoissa pelataan hyvää futista. Vaan osaanko keskittyä jalkapallonautintoon unohtamatta viimeisten kymmenen vuoden aikana nähtyä kärsimysnäytelmää? Tuskin, enkä haluakaan unohtaa. MM-kisoissa ei varmaankaan tulla näkemään muistoseremonioita kuolleille rakennustyöläisille tai kynttilöitä katsomoissa 6 500 tyhjällä paikalla. Moni kysynee silti mielessään, kuinka tällaisen vääryyden sallittiin tapahtua.

Olen joskus luvannut itselleni yrittää päästä paikalle, kun Suomi ensimmäisen kerran selviytyy miesten MM-turnaukseen. Nyt suoraan sanottuna toivon, että se toteutuisi vasta vuonna 2026, kun kisat pelataan Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Kanadassa. Eivät tietenkään ihmisoikeusrikkomuksista vapaita valtioita nekään, mutta kyllä Qatarin ongelmat ovat aivan eri mittaluokkaa.

Miesten MM-kisoja surkutellessa kannattaa muistaa sekin, että myös Helmareissa eletään vahvaa buumia EM-kisapaikan myötä. Vuoden 2023 MM-turnaus pelataan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja niihin pääsee Euroopasta 11 maata aiemman kahdeksan sijaan. Niihin kisoihin matkustaisi varmasti moni suomalaisfani mielellään.

LUE MYÖS:

Kaikki Suomen ottelut ovat nähtävissä Elisa Viihde Viaplaysta, V Sport Jalkapallo -kanavalta sekä ilmaiseksi Viafreesta

Juttua on päivitetty joiltain osin 24.3. kello 17.11. Muuten muutokset ovat pieniä, mutta artikkeliin on lisätty tieto Guardianin ensimmäisistä MM-kisojen riistotyötä koskevista artikkeleista vuodelta 2014, ja linkki yhteen niistä.

Heikki Kuparinen
Twitter: @Heykki80

KUPSILLA KUUMAT PAIKAT KOTONA – MARKKINA ON SEKAISIN KUIN SEINÄKELLO!