Näkökulma: Jalkapallo yritettiin ryöstää, mutta kannattajat voittivat ensimmäisen puoliajan - toinen vielä tulossa

Tiistai-ilta on ollut jalkapallosta uutisoivassa toimituksessa hieman kiireinen. Syy siihen on Superliigan perustajajäsenien massiivinen housuunpa*kominen. Euroopan Superliiga on kuolemassa ennen kuin ensimmäistäkään peliä on ehditty edes suunnitella. Jalkapallo voitti, mutta vain ensimmäisen puoliajan. Ensin Chelsea, sitten Manchester City ja viimeiset huhut kantautuvat Espanjasta, että myös Atlético Madrid ja Barcelona olisivat vetäytymässä Superliigasta. Barcelona ainakin tarvitsee seuran jäsentensä eli käytännössä kannattajiensa tuen, mikä vaikuttaisi tässä vaiheessa melko utopistiselta. Superliigan 12 perustajaseuraa (lue seuraomistajaa) kokivat kuitenkin parissa päivässä jalkapallon voiman. Superliigan perustajajäsenten seuraomistajat tekivät massiivisen virhearvioinnin siinä, etteivät he keskustelleet asiasta millään tavoin valmentajien, pelaajien, saatika kannattajien kanssa. Seurapomot luulivat, ettei heidän tarvitse. Kroenket ja Glazerit luulivat, että eurooppalainen jalkapallo on ostettavissa ja vietävissä globaaleille markkinoille, kunhan pöytään lyödään tarpeeksi käteistä. Siinä he oikeastaan olivat täysin oikeassa, mutta tapa, jolla he sen tekivät, oli väärä. Ryöstöyritys epäonnistui niin täydellisesti kuin vain voi epäonnistua, koska yhdysvaltalaisen urheilubisnesmallin tuominen jalkapalloon tarvitsi liikaa eurooppalaisia jättiseuroja onnistuakseen. Manchester Red-London Blue -ottelulla ei nimittäin kanavapaketteja myydä edes Aasian tai Amerikan markkinoille, joille Superliiga oli alunperinkin suunnattu. Seuraomistajat ajattelivat voivansa ryöstää seurat yhteisöiltään ja myydä ne heille takaisin Superliigana. Ryöstön duunareille – pelaajille, valmentajille ja kannattajille – ei vain tohdittu kertoa. Ehkä ajateltiin, etteivät he huomaa, kun asia tuodaan julki jalkapallon pelastavana sarjana, joka perustuu solidaarisuudelle. Näin siis totesi Superliigan hallituksen puheenjohtaja ja Real Madridin seurapomo Florentino Pérez tehdessään samalla valehtelun maailmanennätyksen. Kannattajat nousivat barrikadeille. Pep Guardiola ja Jürgen Klopp – Superliigan perustajaseurojen päävalmentajat – eivät ymmärtäneet sarjan tarpeellisuutta. Luke Shaw, Kevin De Bruyne ja Marcus Rashford – Superliigan valovoimaisimmat tähtipelaajat – asettuivat liigaa vastaan ja kannattajien puolelle. Nyt brittiseurat ovat kääntymässä kannassaan, ja aalto on leviämässä myös Espanjaan ja Italiaan. Nyt tietysti vaikuttaa vahvasti siltä, että jalkapallo pysyi kannattajilla. Kannattajat, pelaajat ja paikalliset yhteisöt voittivat. Se on osatotuus, mutta toinen puoliaika on vasta alkamassa. Raha ei ole huippujalkapallosta kadonnut mihinkään. Yhä edelleen Lionel Messille maksetaan aivan suhteettoman paljon palkkaa ja kesän siirtoikkunassa saatetaan jälleen nähdä satojen miljoonien eurojen siirtosummia. Niin kauan kuin raha puhuu, paikalla ovat myös Kroenket ja Glazerit. Jos niiden annetaan olla. Niin kauan rahaa käytetään liikaa, kun sitä annetaan käyttää. Superliigan seuraava versio on takuulla jo oven takana, jos sellaiseen annetaan mahdollisuus. Valioliiga ja UEFA ovat pääsyyllisiä siihen, että huippuseurojen omistajuus on mennyt Yhdyvaltoihin, Qatariin ja ylipäätään sinne, missä rahaa on, ja missä rahaa halutaan kaikin keinoin tehdä vielä lisää. Esimerkiksi Saudi-Arabian yritys ostaa Newcastle kaatui viime kesänä käytännössä vain siihen, että Saudi-Arabiassa poljettiin niin surutta Valioliigan tv-oikeuksia. Raha olisi varmasti kelvannut, jos vain laittomat striimit olisi saatu kuriin. Superliiga oli vain looginen jatkumo jalkapallosta hyvin vähän mitään tietävien seuraomistajien tarpeelle tehdä lisää rahaa. Huippujalkapallossa ei ole enää mitään hyviä ja pahoja, paitsi ehkä hyviin voidaan laskea saksalaisseurojen omistajista 51 prosenttia. Hyvät ja pahat -jako ei sovi maailmaan, jossa tehdään rahaa. Jos jalkapallo haluaa voittaa vielä sen toisenkin puoliajan, sen pitää räjäyttää koko nykyinen huippujalkapallo sellaisena kuin sen tiedämme. Seurojen omistajat pitäisi syynätä erityisellä tarkkuudella läpi, ja mädät omenat poistaa. Rahanjako pitäisi tehdä huomattavasti kestävämmälle pohjalle. Katse siirtyy jo valmiiksi korruptoituneeseen UEFA:an. UEFA:lla on mahdollisuus puuttua jalkapalloseurojen omistajuusrakenteisiin samanlaisella voimalla kuin se puuttui Superliigan perustamiseen. Se on myös UEFA:n ainoa keino pidemmällä aikavälillä puuttua Superliigan uusiin versioihin, koska niitä tullaan vielä näkemään. Harvoin on jalkapallossa peliä päätetty taukovihellykseen. Florentino Pérez ehti toki sitäkin jo väläytellä.