Näkökulma: UEFA munasi pahemman kerran – EM-kisat eivät ole sittenkään vähemmistöille

3. elokuuta 2019. Silloin Euroopan jalkapalloliitto UEFA twiittasi viralliselta Twitter-tililtään olevansa ”ylpeä siitä, että EURO2020 on kaikille kuuluva turnaus”. Viestiä korostettiin sateenkaariemojilla ja UEFA:n laajalti käyttämällä hashtagilla #EqualGame, ”tasa-arvoinen peli”. Kelataan eteenpäin tähän päivään, 22. kesäkuuta, 2021. Tänään UEFA teki päätöksen, ettei se salli Münchenin Allianz Arenaa valaistavan sateenkaarin värein huomenna keskiviikkona, kun Saksa kohtaa F-lohkon päätöskierroksella Unkarin. Ei, vaikka Saksassa ja muualla Euroopassa vietetään paraikaa Pride-kuukautta. – UEFA on poliittisesti ja uskonnollisesti neutraali järjestö. Ottaen huomioon tämän erityisen anomuksen poliittisen kontekstin – viestin, joka kohdistuu Unkarin kansallisen parlamentin päätöstä kohtaan – UEFA:n täytyy hylätä anomus, kattojärjestö perusteli päätöstään. ”Poliittisen kontekstin”. UEFA siis päätti istahtaa tässä vaiheessa Unkarin ja sen autoritäärisenä pidetyn pääministeri Viktor Orbanin hallituksen syliin. Unkari teki vasta viime viikolla erittäin arvostellun lakimuutoksen, joka kieltää homo- ja transseksuaalisuuden käsittelemisen lasten- ja nuortenkirjoissa ja koulun opetuksessa. Jopa tunnetusti erittäin hidasliikkeinen Euroopan unioni aikoo lähiaikoina pohtia, millaisia mahdollisuuksia sillä on puuttua Unkarin perusoikeuksien ja kaikkien yhdenvertaisuusperiaatteiden vastaiseen päätökseen. Vaan UEFA ei.

UEFA osoitti päätöksellään, että sen mielestä ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat poliittinen kysymys, joihin se ei ”neutraalina järjestönä” halua ottaa kantaa. UEFA kyllä perustaa kalliita ja näyttäviä kampanjoita ja osaa lausua kauniita sanoja, mutta tosipaikan tullen se luikkiikin pöydän alle piiloon.

Miksi UEFA tutki jotain, mitä se itse sanoi edistävänsä?

Esimakua tulevasta saatiin jo pari päivää aiemmin, kun kuultiin UEFA:n harkitsevan Saksan jalkapalloliitto DFB:n sakottamista siitä, että Saksan maajoukkueen kapteeni Manuel Neuer käyttää otteluissa sateenkaaren väristä käsivarsinauhaa. Sateenkaarinauhalle annettiin lopulta lupa eikä sakkoja mätkäisty, mutta jo pelkkä solidaarisuuden osoituksen ”tutkiminen” kertoi, että jotain UEFA:n arvoissa on pahasti pielessä. ”Riippumatta siitä, onko kuuluisa vai ei, meillä kaikilla on vastuu toimia ja vaikuttaa ympäristöömme positiivisesti. ”Sign for an Equal Game” on kampanja rasismia, homofobiaa, seksismiä ja kaikenlaisia syrjinnän muotoja vastaan. Ne ovat yhteiskuntamme häpeätarha”, UEFA kirjoitti kotisivuillaan ennen EM-turnausta. Kuka voisi olla vielä tänään sitä mieltä, että UEFA seisoo omien sanojensa takana? Mikään uusi ilmiö sateenkaaritunnukset kentällä eivät todellakaan ole. Sateenkaarikäsivarsinauhoja on käytetty Veikkausliigassakin, ja muun muassa sateenkaarikengännauhat ja -kulmaliput ovat tuttuja vaikkapa Valioliigasta ja Bundesliigasta. Näille sarjoille solidaarisuuden osoitus ei ole ollut minkäänlainen ongelma, mutta jostain syystä UEFA tuntee nyt tarvetta kumartaa vähemmistöjä avoimesti syrjivää Unkaria. UEFA:n päätös on saanut laajaa arvostelua osakseen, mutta on kiitostakin jaettu. Kiittäjä on Unkarin ulkoministeri Peter Szijjarto. Mitähän johtopäätöksiä tästä voisikaan vetää? Oletteko jo kuulleet siitä, kuinka UEFA rankaisi Unkaria ja unkarilaiskannattajia Budapestissa Cristiano Ronaldoon kohdistuneista homofobisista huuteluista? Tai siitä, kuinka samassa katsomossa heilui mustapaitaisten mieskannattajien heiluttama lakana tekstillä ”Anti-LMBTQ” – seksuaalivähemmistöjä unkarilaisella lyhenteellä sortava kannanotto siis? Ai ette ole kuulleet? No, se johtuu siitä, ettei UEFA langettanut mitään sanktioita, eikä vienyt tapauksia edes tutkintaan.

Tyhjääkin tyhjempää puhetta

Otetaan tiivistetysti vielä. Euroopan jalkapalloliitto UEFA, joka kampanjoi rasismia, homofobiaa, seksismiä ja kaikenlaisia syrjinnän muotoja vastaan 1) ei jaa sanktioita vähemmistöjä syrjivistä homofobisista lauluista ja teksteistä, 2) harkitsi rangaistusta seksuaalivähemmistöille tukea osoittavan kapteeninnauhan käytöstä ja 3) ei salli solidaarisuuden osoittamista seksuaalivähemmistöille EM-kisastadionilla. [readmore from=syrjintä] Onko tämän tyhjempää puhetta edes kuultu sittemmin meemiksi muuttuneen Irakin tiedotusministerin jälkeen? UEFA munasi hyvät tarkoitusperänsä pahemman kerran ja kuuluu jo nyt EM-kisojen suuriin häviäjiin. Kuinka UEFA voi vakuutella pelin olevan avoin kaikille ja seksuaalivähemmistöjen olevan tervetulleita kentille ja katsomoihin, kun se itse on ensimmäisenä kieltämässä solidaarisuuden osoituksia ”muka-poliittisina”? Ai niin, ehdottihan UEFA Münchenille mahdollisuutta stadionin valaisemiseksi sateenkaarivärein toisena ajankohtana – eli toisin sanottuna silloin, kun stadionilla ei enää EM-kisoja pelata. ”Menkääs mielenosoittajat kuulkaas siitä vaikka metsään osoittamaan mieltä ja pois häiritsemästä”, kuului UEFA:n ratkaisuehdotus Münchenin ylipormestari Dieter Reiterille.

Kompurointia laajalla rintamalla

UEFA:n aistiyliherkkyys sateenkaarisymbolille on vain yksi osoitus siitä, kuinka se on heittänyt oman uskottavuutensa romukoppaan. Arvostelua on toki UEFA:an kohdistunut muutenkin. Itävallan tuittupäähyökkääjä Marko Arnautovic esitteli maansa avausottelussa Pohjois-Makedoniaa vastaan ”White power” -tuuletuksen ja huuteli vastustajille huutoja, jotka olivat paitsi rasistisia myös seksistisiä. Siinä siis kaksi teemaa, joita vastaan UEFA on vakuuttanut ankarasti kamppailevansa. Mikä olikaan tuomio: yhden (1) ottelun pelikielto. Arnautovic pelasi jo maanantaina, kun Itävalta lunasti C-lohkon kakkosena paikkansa jatkopeleissä.

Erityisen hyvää tilannetajua UEFA ei esittänyt silloinkaan, kun se kuvasi ja välitti maailmalle kuvaa siitä, kuinka hengestään taistellutta Tanskan tähtipelaaja Christian Erikseniä elvytettiin ottelussa Suomea vastaan. Irvokkaat kuvat piirtyivät monen katsojan verkkokalvoille kenties ikuisiksi ajoiksi. Tätä UEFA sentään ymmärsi pyytää jälkikäteen anteeksi. Kovin vastuullista kuvaa itsestään UEFA ei ole esittänyt koronapandemian suhteenkaan. Arvostelin jo huhtikuussa kirjoittamassani näkökulmatekstissä sitä, kuinka UEFA pakoili vastuuta ja pesi kätensä koronapandemian riskeistä antaen isäntämaiden itse päättää katsomorajoituksistaan – kunhan 25 prosentin minimitäyttöaste täyttyisi. Kuinka ollakaan, täydelle stadionille on pelattu vain Unkarissa – maassa, jossa koronatilanne on koko kevään ajan ollut heittämällä pahin kaikkien EM-isäntämaiden joukosta. Nyt UEFA tiettävästi pyytää Ison-Britannian viranomaisia hölläämään koronakaranteenimääräyksistään, vaikka niin sanottu koronaviruksen deltamuunnos jyllää saarivaltiossa pahemman kerran. Sitäkin UEFA:n on huhuttu harkinneen, että välierät ja finaali siirrettäisiin pois Englannista – sattumoisin juuri Unkariin. UEFA ei siis halua sekoittaa urheilua ja politiikkaa. Siksi se palkitsikin keväällä mielenosoituksia ylimitoitetulla väkivallalla tukahduttaneen ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin murhayrityksestä ja kidutuksesta syytetyn Venäjän ylimääräisillä otteluilla, kun Dublin joutui kisaisännyydestä luopumaan. UEFA ei siis halunnut ottaa kantaa opposition tukahduttamiseen väkivalloin. Sen sijaan se haluaa ottaa kantaa siihen, ettei seksuaalivähemmistöille osoiteta solidaarisuutta. Ilmeisesti perusoikeudet eivät UEFA:n mielestä kuulukaan kaikille, vaan ihmisoikeudet ovatkin poliittinen kysymys.

Arvot takaisin arvoturnaukseen

Ei ne sanat, vaan ne teot. Varmasti UEFA:n lukuisilla rasismin- ja syrjinnänvastaisilla kampanjoilla on vuosien saatossa ollut mittava positiivinenkin vaikutuksensa, mutta juuri nyt UEFA vaikuttaa ottavan inkluusion saralla pikemminkin askelia taaksepäin. [readmore from=EM2021] UEFA on tehnyt näissä kisoissa enemmän omia maaleja kuin pelipaita päällään kentällä huhkivat jalkapalloilijat yhteensä. Helle pakottaa varmasti vähän kaikkien päätä, mutta nyt UEFA:n vastuuhenkilöiden olisi korkea aika ottaa kylmä suihku ja palata arvoturnauksen vaatimalle tasolle. Jalkapallo kuuluu kaikille syntyperästä, taustasta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta – ja toivon hartaasti, että UEFA:kin herää taas näyttämään sen. Ihmisoikeudet eivät ole pudotuspeliä.

LUE MYÖS: