Näkökulma: Runkosarjasta kolmannes takana – käsittelyssä Veikkausliigan kuumimmat puheenaiheet

Veikkausliigassa otettiin täksi kaudeksi käyttöön uusi sarjajärjestelmä, jossa pelataan ensin 22 kierroksen runkosarja, jonka jälkeen kautta jatketaan ylä- ja alaloppusarjoissa. Runkosarjasta on nyt pelattu lähes tasan kolmasosa, joten on aika heittää katsaus menneeseen ja käsitellä koko sarjan alkukauden kuumimmat puheenaiheet. Ja niitähän riittää.

Sarjareformi vaikuttaa täysosumalta

Koko Veikkausliigan alkukautta on leimannut tasaisuus. Sarjataulukon ensimmäisessä sarakkeessa se ei näy, sillä joukkueilla on jatkuvasti eri määrä otteluita pelattuna, mutta se tärkein, eli pistesarake lupaa jännittävää kesää. Juuri nyt sarjataulukon seitsemän parasta mahtuvat viiden pisteen sisälle, ja sijat 2-7 kolmen pisteen sisälle. Ilmassa on siis verisen taistelun tuoksua yläloppusarjan paikkoja koskien. Pyyhettä ei veteen kannata heittää viivan alapuolellakaan, sillä vaikkapa sijoilla 10 ja 11 majailevat VPS ja HIFK voivat nousta vain kahden myötä viivan päälle. Ainoastaan karsintojen kautta Veikkausliigaan noussut KPV on jäänyt selvästi muista. Eikä vesi katoa kieleltä loppusarjoja kuvitellessakaan. Kun kauden päättävissä otteluissa kohtaavat kierrokselta toiselle sijoista 1-6 pelaavat joukkueet ja ainakin alkukausi mennään näinkin tasaisissa merkeissä, lienee hyvin monessa ottelussa syksyllä valtavat panokset. Kuka ties tällä kaudella saadaan nauttia jopa aidosta mestaruustaistelusta? Alaloppusarjaan puolestaan europlayoffit tuovat varmasti mieluisan porkkanan. Olin sarjajärjestelmästä tiedottamisen hetkellä alkujaan skeptinen, mutta näin tasainen alkukausi lupaa erittäin maukasta sarjan toista puolikasta. Tästä taitaa tulla hyvä.

HJK rämpii, rämpii ja rämpii

Mitäpä sitä kiertelemään: jos sarjataulukko järjesteltäisiin pistekeskiarvojen mukaan, olisi HJK tällä hetkellä seitsemäntenä, matkalla alempaan loppusarjaan. Klubi on pelannut jo seitsemän peräkkäistä voitotonta ottelua, ja pelistä toiseen kannattajat vaativat – äänekkäimmin toki somessa – valmentaja Mika Lehkosuolle potkuja.

HJK:n materiaalin piti olla tälläkin kaudella sarjan selvästi kovin, mutta neljä joukkuetta on tehnyt sitä enemmän maaleja. Viisi joukkuetta puolestaan saa ylpeillä pitävämmällä puolustuksella. HJK on tehnyt rikkeitä per ottelu kuudenneksi eniten ja saanut eniten punaisia kortteja. Kysymyksiä herää siis myös kurinalaisuudesta ja hermokontrollista. HJK:n pelaajista yksikään ei ole pystynyt vielä kolmeen tehtyyn maaliin, toisin sanoen parhaatkin maalintekijät ovat korkeintaan kuuden maalin kausitahdissa. Maalipörssin kärkipäähän veikatuiden Marco Buenon ja Eetu Vertaisen saldot näyttävät nollaa. Kuten kuvasta näkyy, ovat ongelmat moninaisia. Monen tietokoneen ja älylaitteen äärellä tämän tekstin lukijat odottavat varmasti HJK:n vielä jossain vaiheessa heräilevän – niin tekee jutun kirjoittajakin. Kirkossa kuulutettu HJK:n kolmas perättäinen mestaruus – ja se kuuluisa ”kolmas tähti” – ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Eikä Lehkosuonkaan asema voi olla kovin vakaa näihin tuloksiin peilattuna. Selvää on joka tapauksessa se, että sarjan jännittävyydelle ennakkosuosikin alisuorittaminen on tehnyt hyvää.

Muillakin viime kauden menestyjillä vaikeaa

Ei HJK toki ainoa joukkue ole ollut, jolla on ollut yllättäviä vaikeuksia. Viime kauden hopeamitalisti RoPS on voittanut kahdeksasta pelistään vain kaksi, ja myös pronssista taistelleet KuPS ja Honka ovat kompastelleet. RoPS:n valmistautuminen kauteen oli hyvin hankala. Alamittainen halli teki treenaamisesta vaikeaa, ja profiilipelaajiksi kaavailtujen ghanalaispelaajien viisumivaikeudet mutkistivat suunnitelmia pahemman kerran. Kun vielä loukkaantumisetkin ovat riivanneet, on RoPS joutunut peluuttamaan jatkuvasti varsin kapeaa ja junioripitoista kokoonpanoa. Ala-arvoiset harjoitteluolosuhteet selittävät osaltaan myös KuPS:n starttivaikeuksia. Hiljalleen keltamustat ovat kuitenkin päässeet vauhtiin, ja peli-ilme on piristynyt. Pallonhallintaan pelinsä perustavan Hongan vaikeuksia on puolestaan lisännyt se, ettei oma, heikossa kunnossa oleva kotikenttä tunnu sopivan pelitapaan lainkaan. Viime kauden kärkijoukkueiden vaikeudet vain korostavat sitä, miten tärkeää huolellinen valmistautuminen kauteen on. On hyvä, jos seuroilla on käytössään laadukkaat stadionolosuhteet kesän pelejä varten, mutta jos menestystä halutaan, olisi myös talvisten harjoituspuitteiden olla liigatasoa. Siitä suosikkien rämpiminen on hyvä muistutus. Toivotaan kuitenkin suomalaisen jalkapalloilun ystävänä, että HJK, RoPS ja KuPS ovat vireessä, kun europelit heinäkuussa koittavat.

Korkea viihdearvo ja huikeita comebackeja

Veikkausliigassa on nähty alkukauden aikana lukuisia upeita osumia. Ilahduttavaa on myös, että Ruutu, Veikkausliiga ja seurat itse ovat jakaneet näitä ahkerasti Twitter-tileillään. Kannattaa siis ottaa somet haltuun. Komeilla maaleillaan ovat loistaneet muun muassa FC Lahden Josu, SJK:n Denis Oliinyk ja Hongan Borjas Martín. Viihdearvo on ollut taattu siksikin, että otteluita on todella saanut jännittää loppuun saakka. Jos maailman huippufutiksessa on ollut comebackien kevät – viitaten muun muassa Liverpoolin ja Tottenhamin huikeisiin nousuihin Mestarien liigan välierissä – on loistokkaita pelien kääntämisiä nähty myös maailman parhaassa suomalaisessa jalkapallosarjassa. Erityisesti näihin on erikoistunut KuPS. Otetaanpa muutama esimerkki: 3.4. KuPS-RoPS: RoPS:n nuori Sampo Ala teki 2-2-tasoituksen ajassa 90’+4. 7.4. FC Lahti-KuPS: Vierasjoukkue voitti avausjakson 3-0, mutta Lahti nousi toisella jaksolla 3-3-tasapeliin. 8.4. HJK-IFK Mariehamn: IFKM oli lähellä sarjahistoriansa ensimmäistä vierasvoittoa HJK:sta, mutta HJK teki viimeisellä neljällä minuutilla kaksi maalia ja nousi 2-1-voittoon. 15.4. Honka-IFK Mariehamn: Nyt oli maarianhaminalaisten vuoro nousta. Honka johti 1-0, mutta IFK vei pisteet maalein 3-1. 20.4. VPS-KPV: Sarjanousija KPV sai kauden avauspisteensä noustuaan 0-2 -tappiosta 2-2-tasapeliin. 1.5. IFK Mariehamn-KuPS: Kotijoukkue voitti avausjakson 3-0, mutta nyt oli KuPS:n vuoro nousta. Neljä maalia toisella jaksolla ja pisteet Kuopioon maalein 3-4. Voittomaali luonnollisesti lisäajalla. 5.5. KuPS-KPV: Ja jälleen draaman tarjosi KuPS. KPV johti peliä 1-0, mutta KuPS nousi 3-1 -voittoon. Tällä kertaa lisäajalla syntyi peräti kaksi maalia. Vain pointtiani alleviivatakseen joukkueet järjestivät kunnon draamaa myös torstaisiin Suomen Cupin välieriin. Sekä IFK Mariehamn että Ilves käänsivät matsinsa edukseen tappioasemasta, ja Ilves sinetöi voittonsa vasta lisäajalla Lauri Ala-Myllymäen vaparimaalilla. Kuka vielä väittää Veikkausliigaa tylsäksi?

Sarjanousijalla tahmeaa – oma koti kullan kallis?

KPV:n kauden aloitus on ollut vaisu, epäilemättä vaisumpi kuin moni uskalsi odottaa. Pian täytyisi herätä, jos sarjassa meinaa pysyä pidempäänkin kuin yhden kauden. Kenties Vihreän toiveet asetetaan kuhmuraiseen kotikenttään? Vaatimattomien stadionolosuhteidensa takia KPV joutui pelaamaan kolme ensimmäistä kotipeliään evakossa Seinäjoella. Tuloksena oli kolme tappiota yhteismaalierolla 0-7, ja otteluissa keskimäärin vain reilut 500 katsojaa. Neljännen kotipelinsä KPV pelasi jo Kokkolassa, ja katsojiakin oli yli 2 200. Pistetili aukesi, kun sekä KPV että Lahti jäivät maaleitta, KPV:n tosin pelattua viimeiset puoli tuntia yhden miehen vajaalla. Esitys oli jo lupauksia herättävä, joten jos KPV alkaa omalle kotikentälleen päästyään napsia hiljalleen voittoja, on säilyminen edelleen mahdollista.

Sarjakärjen puolustus kuin muuri

Ilves on ollut alkuvuoden joukkue. Tupsukorvat olivat Suomen Cupin lohkovaiheen vakuuttavin ryhmä, ja nyt se on myös Suomen Cupin finalisti. Sarjassakaan ei Ilvekselle ole löytynyt pysäyttäjää, sillä se on koko Veikkausliigan ainoa tappioton joukkue.

Seitsemässä ottelussa Ilveksen Mika Hilander on pelannut kuusi nollapeliä, ja vain Hongan Juha Hakola on pystynyt hänet ohittamaan. Maaleja Ilves on tehnyt vain kuusi, joten puolustus on ollut selvästi tamperelaisten paras hyökkäys. Otteluita on vielä paljon jäljellä, mutta Ilveksen meno vakuuttaa. Jos se voittaa kaksi seuraavaa peliään, on sen reaaliero mestarisuosikki HJK:hon peräti yhdeksän pistettä. Se on joka tapauksessa paljon se. Hatunnoston hyvin organisoidusta puolustuspelaamisestaan ansaitsee myös SJK, joka on poiminut kelpo määrän pisteitä ennen kaikkea puolustuspelin kautta.

Espoo ei ansaitse Honkaa – muualta iloisia numeroita

Veikkausliigakatsomot ovat täyttyneet melko mukavasti, kiitos myös huhtikuun kesäisen lämpimän jakson. Ennen perjantain Inter-KuPS -ottelua sarjan yleisökeskiarvo on oikein mukana 2 415 katsojaa/peli. Lukema on hyvä, kun muistetaan lämpimän kesän ja ratkaisevien otteluiden olevan vielä edessäpäin. Ansio ei kuulu toki pelkästään huhtikuiselle auringonpaisteelle, vaan myös seurojen lippukampanjat ovat laajalti onnistuneet, yleisökin on huomannut viihdearvon ja näkyvyys on parantunut. Tällä hetkellä sarjan 12 joukkueesta yhdeksän on parantamassa yleisökeskiarvoaan, ja se on hyvin se. Joukossa on kuitenkin synkkä poikkeus, espoolainen Honka. Honkaa pidetään yhtenä mestariehdokkaista, se pelasi loistavan viime kauden, joukkueessa on useita kiinnostavia pelaajia ja pelitapa on todella viihdyttävä. Entäs Hongan kolmen kotipelin yleisökeskiarvo sitten: surkeat 911 katsojaa/peli, eli vähemmän kuin kolme neljästä kotimatsistaan evakossa pelanneella KPV:llä. Hongan yleisökeskiarvo on pudonnut yli 50 prosentilla viime kaudesta. Moni Kakkosenkin seura vetää enemmän väkeä katsomoihin kuin Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa pelaava Honka. Joo joo, puitteet ovat surkeat putkikatsomoineen ja bajamajoineen, mutta kuinka alas rima pitää painaa, jotta se ei enää kävisi tekosyystä? Espooseen halutaan uusi jalkapalloareena, mutta näitä lukemia vastaan tekee mieli kyseenalaistaa koko projektin järkevyys. Ei pääsarjafutiksen kiinnostavuus saisi pelkästään puitteista ja oheispalveluista olla kiinni. Espoon kaupunki ja espoolaiset eivät ansaitse Honkaa.

Interin hyökkäystrio tuo mieleen muistoja vuosien takaa

Filip Valencic, 6 maalia ja 3 maalisyöttöä. Mika Ojala, 3 maalia ja 5 maalisyöttöä. Timo Furuholm, 4 maalia. Interin hyökkäyskolmikko on löytänyt toisensa heti alkukaudesta upeasti ja repinyt rikki muun muassa viime kauden kärkikaksikon HJK:n ja RoPS: puolustukset. Moni onkin alkanut jo muistella Interin hopeakautta 2011. Tuolloin Ojala, Furuholm ja Henri Lehtonen takoivat kauden aikana yhteensä 53 maalia. Trion kausi on kenties Veikkausliigan tämän vuosikymmenen mieleenpainuvin yhden hyökkäyskolmikon kokonaissuoritus, ja vaikka Valencic ei Lehtosen roolia pelaakaan, on tässä tykityksessä ollut paljon samaa. Valencicin, Ojalan ja Furuholmin tämänhetkinen maalikeskiarvo 1,6 maalia/peli on myös käytännössä sama tahti kuin kahdeksan vuotta sitten. Interissä on edellämainitun trion ohella muitakin onnistujia. Niko Markkulalla ja Mikko Kuninkaalla on ollut myös tärkeä osa hyökkäysten rakentelussa, ja Álvaro Muñizin maltti ja pallovarmuus on tehnyt Interin joukkueelle hyvää. Interin startti kauteen oli hieman nihkeä, mutta viimeisissä otteluissaan joukkue on uhkunut peli-iloa ja luovuutta. Pallo liikkuu nopeasti mieheltä miehelle, rohkeitakin ratkaisuja uskalletaan yrittää ja yleisö viihtyy. Bonuksena myös tulosta on tullut. Ehkä tällä kaudella Interkin on siellä, mihin resurssit edellyttävät?

Rajuin taklaus vuosikausiin puhutti

Yksi, lähes loppuunkaluttu puheenaihe on tietysti ollut HJK:n Faith Friday Obilorin raju pulkkataklaus kohti Interin laitapuolustaja Luciano Balbia. Obilor sai taklauksestaan ja sitä seuranneesta Mikko Kuninkaan tönäisystä peräti kuuden pelin pelikiellon. Veikkausliigan lähihistoria ei noin pitkiä pelikieltoja juurikaan edes tunne Njazi Kuqin taannoisesta tulistumisesta langetettua seitsemän pelin pannaa lukuun ottamatta. Raju sanktio jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni se oli oikein mitoitettu. Kurinpitovaliokunnan päätös antoi selvän signaalin, ettei ylikovia, potentiaalisesti vakavaan loukkaantumiseen johtavia taklauksia haluta Veikkausliigassa nähdä, ja se on minusta hyvä linjanveto se. Onni onnettomuudessa, että Balbi säästyi tilanteessa luunmurtumilta.

Ahvenanmaalla pelaa kauden suurin yllättäjä?

24-vuotias Aristote Mboma lukeutuu ilman muuta alkukauden suuriin yllättäjiin. Myös SuomiFutiksen flopiksi povaama hyökkääjä on tehnyt IFK Mariehamnille seitsemässä ottelussa jo viisi maalia, ja komeilee siten maalitilaston kakkosena. Mboman maaliennätys on kuusi maalia kaudelta 2017. Nyt näyttää vahvasti siltä, että vanha ennätys menee suorastaan murskaksi.

Puheenaihe kaudesta toiseen: Mikko Hauhia

Teräsmies Mikko Hauhia se puhuttaa vuodesta toiseen. Ja miksikäs ei puhuttaisi? 34-vuotias Lahden kapteeni on pelannut nyt jo huimat 181 veikkausliigaottelua putkeen alusta loppuun, eikä loppua näy. Hauhia nousi jo Veikkausliigan kaikkien aikojen ottelutilastossa jaetulle kolmannelle sijalle, ja kakkossijakin on tällä kaudella jo helposti hyppysissä. Vapiseeko ensi kaudella jo Toni Huttunenkin?

Mitä seuraa HIFK:n myynnistä?

Luonnollisesti paljon puhetta riittää myös HIFK:n enemmistöosuuden myynnistä kiinalaisliikemies Lucas Jin Changille. Uusi pääomistaja herättää jalkapalloyleisössä paljon huolta ja pelkoa, mutta HIFK:ssa vakuutellaan kaiken kääntyvän parhain päin. Ilman lisärahoitusta kun olisi se kaikkein pahin uhkakuva – toiminnan alasajo – saattanut olla edessä piankin. Kannattajaryhmä Stadin Kingit ei kuitenkaan ole ulkopuoliselle omistajalle myymisestä innostunut, ja onkin kantansa selkeästi myös ilmaissut.

LUE MYÖS: