Muutama vuosi sitten Huuhkajien maalipuiden välissä seisoi jalkapalloteinejä. Lahjakkuutta oli, mutta pelaajat eivät olleet valmiita. Nyt tilanne alkaa olla aivan toinen.

Huuhkajilta puuttui kauan aikaa selvä ykkösvahti. Maajoukkue, joka oli tottunut vuosien saatossa Jussi Jääskeläisen ja Antti Niemen kaltaisiin torjujiin, oli täysin uudenlaisessa tilanteessa. Sinivalkoisten valmennus ei ollut helpon tehtävän edessä, ja tolppien välissä kokeiltiin eri otteluissa yllättäviäkin vaihtoehtoja.

Monet varmasti muistavat, kuinka Anssi Jaakkolan ilta oli suomalaisellakin mittapuulla harvinaisen synkkä Ruotsia vastaan surullisenkuuluisassa 0-5-tappiopelissä. Eikä Jaakkola ollut ainoa kärsijöistä.

Lukas Hradecky on aiemmin jännittänyt otteluita liikaa, ja tämä on näkynyt joissain peleissä. Huuhkajien ykkösvaihtoehdolta jonkin aikaa näyttänyt Otto Fredrikson puolestaan joutui telakalle, ja hänen osaltaan haaveet kaatuivat siihen. Mahdollisuutensa sai myös Niki Mäenpää, joka on nyt vasta hiljalleen pitkän odottelun jälkeen puhkeamassa kukkaan.

Perjantai-iltana Helsingin Olympiastadionilla Huuhkajien maalivahtiongelmat olivat kuitenkin jo historiaa. Paljon ehti tapahtua lyhyessä ajassa.

Kasvu

Huuhkajien maalia vartioi perjantaina Mäenpää, joka on kypsässä 28 vuoden iässä alkanut vihdoin saada tasaisesti vastuuta. Kausi Hollannin VVV Venlossa päättyi putoamiseen, mutta samalla sesonki antoi tärkeää peliaikaa. Maalivahdiksi mies on vielä varsin nuori, ja häntä onkin huhuttu Englantiin suurempiin ympyröihin. Mikäli miehen seuraava siirto on onnistunut ja vastuuta on luvassa, voidaan raamikkaan torjujan taitoihin luottaa jatkossakin.

Mäenpään takana on loistava kirittäjä, Hradecky. Veräjänvartija pelasi unelmakauden Tanskan Esbjergissä, ja hän lienee ollut sarjan paras torjuja viime kaudella. Hradecky on niin ikään tarttumassa suurempaan haasteeseen seurajoukkuepuolella. Hradecky on myös kertonut, ettei hän enää stressaa niin paljon otteluita, mikä on näkynyt parempina suorituksina. Tämä lupaa hyvää maajoukkuettakin ajatellen.

Tähtikaksikon takana kasvaa yksi nuori ja erittäin potentiaalinen nimi. FC Lahden maalilla lainalla operoiva Jesse Joronen on monella tapaa vielä raakile, mutta tulevaisuudessa hänestä voidaan odottaa oivaa vastuunkantajaa. Huuhkajissa jo debytoinut 20-vuotias lupaus on antanut itsestään kuvan pelaajana, jonka päätä ei palele. Sellaisia nuorukaisia juuri Huuhkajat tarvitsee.

Paluu menneisyyteen

Ei tarvitse mennä kovin kauas menneisyyteen, kun Huuhkaja-fanit muistelivat kaiholla Jääskeläisen ja Niemen aikoja. Osa saattaa muistella vieläkin. Kultaisen sukupolven aikana fanit tottuivat luonnottoman hyvään – kahteen valioliigatason maalivahtiin, parhaimmillaan jopa kolmeen.

Tuntuu uskomattomalta ajatella, että Suomella oli 2000-luvun alussa yksi maailman parhaimmista maalivahtikolmikoista, kun vielä Peter Enckelmankin operoi huipputasolla Aston Villassa.

Nyt kuitenkin odottelun jälkeen uusi kultainen sukupolvi on kasvamassa tolppien välissä. 28-vuotias Mäenpää, viisi vuotta nuorempi Hradecky ja parikymppinen Joronen takaavat sen, ettei uutta suvantovaihetta tolppien välissä ole odotettavissa pitkään aikaan.

Huuhkajien menestyshaaveet eivät tule kaatumaan ainakaan maalivahtipeliin. Todennäköisesti muutaman vuoden sisällä ykköstorjujan paikasta on sen sijaan luvassa vieläkin enemmän kilpailua.

Silloin viimeinenkin Huuhkaja-fani voi lopettaa Jääskeläisen ja Niemen perään kaihoilun.

Jaakko Käyhkö
(Twitter:@JaakkoKayhko)

Aiheet Artikkelit Hradecky Lukas Huuhkajat Joronen Jesse Mäenpää Niki Uutiset