HJK ja FC Inter kohtaavat lauantaina Suomen Cupin finaalissa. Cup-finaalissa pelataan tietysti 50 000 euron rahapalkinnosta ja paikasta Eurooppa-liigan karsintoihin kaudelle 2019-2020. Niiden lisäksi molempien joukkueiden päävalmentajat pelaavat työpaikastaan.

HJK:n alkukausi ei ole ollut sitä, mitä hallitsevalta mestarilta odotettiin. Tässä vaiheessa on liian varhaista sanoa, että päävalmentaja Mika Lehkosuon työpaikka olisi kiinni cupin finaalista, mutta cupin finaali voi olla lähtölaukaus mahdollisille potkuille, jos tulokset eivät parane. Interin puolella päävalmentaja Fabrizio Piccaretan asema alkaa olla jo tukala.

[nosto tasoitus=”oikea”]Pahimmillaan cupin finaali voi olla lähtölaukaus jomman kumman päävalmentajan potkuille.[/nosto]

Väitteeni ei ole se, että cupin finaalin lauantaina häviävä päävalmentaja saa ottelun jälkeen lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Väitän, että cupin finaalin häviävä päävalmentaja joutuu suurennuslasin alle. Seuraavia tuloksia tullaan tarkastelemaan entistä kriittisemmin myös seurajohdossa ja pahimmillaan cupin finaali voi olla lähtölaukaus jomman kumman päävalmentajan potkuille.

HJK:n on alettava voittamaan kotonaan

HJK on tällä kaudella ollut vasta seitsemänneksi paras kotijoukkue. Kotipelejä on toki takana vasta kolme, mutta tappiot KuPS:lle ja FC Lahdelle osoittivat, ettei HJK ole tällä hetkellä mitenkään ylitsepääsemätön este kenellekään. Jos katsoo puhtaasti sarjataulukkoa, ei HJK:lla sinänsä ole mitään hätää. Sarjasijoitus on toinen ja pisteitä sillä on saman verran kuin sarjaa johtavalla RoPS:lla.

On silti turha kaunistella HJK:n alkukautta. Viimeiset pelaajahankinnat menivät melko myöhäiseksi, mikä ei ole Lehkosuon filosofiassa ikinä ihannetilanne. Suomen Cupin voitto ei sinänsä ole HJK:lle mikään elinehto, mutta tappio Interille juuri tällä hetkellä voi laittaa ison pyörän pyörimään seurajohdossa.

[nosto tasoitus=”vasen”]”Bana ulos”-lakanoita ei ole vielä kokonaan hävitetty.[/nosto]

Mikäli tappio tulisi finaalissa (jälleen kotikentällä), olisi Lehkosuon saatava pikaisesti pelisapluuna kuntoon liigan puolella. Muussa tapauksessa Lehkosuon asemaa aletaan pohtimaan toden teolla toimiston puolella. Kannattajien mielissä Lehkosuon asema ei missään tapauksessa ole kiveen hakattu. Muistissa on yhä hyvin kausien 2015 ja 2016 pettymykset, eikä ”Bana ulos”-lakanoita ole vielä kokonaan hävitetty.

Inter on taas masentava ilmestys

Tämä piti olla talven perusteella se kausi, kun Turun Inter palaa jälleen mitalitaistoon. Harjoituskaudella pelattiin Serie A -seura Genoan kanssa tasapeli Italiassa ja meno oli todella vakuuttavaa Suomen Cupin lohkovaiheessa. Uusi 3-5-2-peliryhmitys toimi ja mukaan oli saatu nuoria ja nälkäisiä pelaajia. Käyrä osoitti vahvasti ylöspäin.

Mutta kuin salamaniskusta Inter romahti, kun kausi alkoi. Nyt sarjasijoitus Veikkausliigassa on kymmenes ja ero karsijan paikalla olevaan TPS:aan on vain piste. Vaikka TPS:n pistesaldo ei ole kertynyt toivotulla tavalla, voi silti sanoa, että Palloseuran pelaaminen on selkeästi Interiä edellä. Se näkyi jo Turun derbyssä.

[nosto tasoitus=”oikea”]Pelaajia kun ei voi noin vain vaihtaa, tähtäin osuu silloin valmentajaan.[/nosto]

Inter voi pelastaa kautensa lauantaina cupin finaalissa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Cup-pokaali voisi rauhoittaa tilanteen joukkueessa ja tuoda uutta intoa tekemiseen. Samalla tavoite europeleistä olisi jo plakkarissa. Sen jälkeen Turussa voitaisiin keskittyä tason nostamiseen liigan puolella ja tärkeintä olisi säilyttää edes sarjapaikka, mikä ei pitäisi olla Interin kaltaiselle nipulle mikään suuri venyminen.

Mikäli komea cup-taival päättyy hopeamitaleihin, saattaa tulos laittaa seuran toimistolla lumipallon vyörymään. Cup-finaalin häviäminen HJK:lle ei olisi tuloksellisesti suuri tappio, mutta Piccaretan kannalta se saattaisi olla lopun alku. Se on varmaa, ettei Inter halua tehdä tästäkin kaudesta masentavaa pannukakkua. Pelaajia kun ei voi noin vain vaihtaa, tähtäin osuu silloin valmentajaan.