”Jos me hävitään vieraskentällä, se ei ole laivamatkojen syy”

Ahvenanmaan ylpeydelle, IFK Mariehamnille, saariston aallot tulevat kauden mittaan tutuiksi. Joukkue starttaa jokaiseen vierasotteluunsa laivalla, ja jos edessä on pitkä matka esimerkiksi Rovaniemelle, hyppää joukkue kyytiin jo kahta päivää aiemmin.

– Monesti se menee aika hyvin! Esimerkiksi kun mennään Helsinkiin, Turkuun tai Lahteen, niin laiva lähtee yöllä kahdeltatoista. Siinä saadaan nukkua vaikka kymmeneen tai yhteentoista, ja syödään aamupala laivalla, selvittää IFK-kapteeni Jani Lyyski.

– Oikeastaan siitä tulee rutiini. Jos me hävitään vieraskentällä, se ei ole laivamatkojen syy.

Huomenna keskiviikkona IFK:lla on edessään tämän kauden ensimmäinen vierasristeily, ja matkakin on sarjakauden lyhimpiä, eli toiseen satamakaupunkiin TPS:n vieraaksi.

Kotona ainakin on alkanut vahvasti: kahdesta pelistä kaksi voittoa, maaleja omiin nolla.

”Mun vaan täytyy tehdä se”

Ahvenanmaalla toinen rutiini kapteenille on paikkakuntalaisten kanssa juttelu. Vajaan 30 000 asukkaan innokkaalla jalkapallosaarella harvalta jää Lyyski, syntyperäinen saarelainen, tunnistamatta.

Tuoko se lisärasitusta tai paineita?

– Haluaisin sanoa että ei, mutta kyllä se jollain tavalla. Onhan se niin, mitä käy usein, että joku haluaa puhua mun kanssa kadulla, niin mähän jään sinne puhumaan.

– Usein se on hyvä juttu, mutta joskus se voi vähän… ottaa aika paljon aikaa ja silleen. Mutta mun kapteenina ja ahvenanmaalaispoikana vaan täytyy tehdä se. Meillä alkuperäisillä ahvenanmaalaisilla on aika iso tehtävä olla tällaisia seuran ja jalkapallon lähettiläitä.

Äiti katkaisee katselumaratonit

Lyyski toteaa hänelle olleen tärkeää päästä muutamaksi vuodeksi Ruotsin pääsarjaan – ammatillisestakin näkökulmasta. Sitä ennen ja sen jälkeen kun valmentajana on pääasiassa ollut oma isä Pekka Lyyski.

– Ruotsissa sain katsoa vähän erilaista menoa. Mutta mun täytyy sanoa, että parina kolmena viime vuonna Pekka on kehittynyt ihan älyttömästi valmentajana. Veikkaan syyksi, että hän uskaltaa ottaa uusia kakkos- ja kolmosvalmentajia ja fysioita. Tällä hetkellähän Pekka vetää vain noin kolmasosan reeneistä.

Puhutteko Pekan kanssa jalkapallosta myös pelien ja harjoitusten ulkopuolella?

– Jokaisessa haastattelussa olen sanonut, että me pidetään työ ja vapaa-aika erillään, mutta kyllä mun täytyy rehellisesti myöntää, että totta kai me puhutaan. Jalkapallo on molemmille intohimo ja elämä.

– Me voidaan katsoa vaikka kuinka monta peliä. Aina kun mä käyn siellä kylässä niin katsotaan. Ja se voi mennä siihen, että istutaan kahteen tai kolmeen yöllä, kunnes äiti tulee sanomaan, että nyt saatte lopettaa, Lyyski nauraa.

Pekka Mäntylä
Twitter: @pjmant