Harvoin mestaruuden voittanut ryhmä saa niin paljon arvostelua osakseen kuin mitä Chelsea ja manageri Jose Mourinho ovat joutuneet viime kuukausina kuulemaan.

Voisivatko arvostelijat olla hieman närkästyneitä, kenties jopa kateellisia?

Koulussakaan kukaan ei tykkää siitä hikipinkosta, joka valmistautuu aina kokeisiin huolellisesti ja nappaa pelkkiä kymppejä. Me luokan heikoimmat oppilaat sitten supisemme, että eihän hän edes ole niin fiksu – hän oli vain valmistautunut meitä paremmin. Totta kai hän sai siten paremman lopputuloksen.

Ikään kuin tämä hikipinko olisi tehnyt jotain väärää.

Mourinho on omalla tavallaan hikipinko, tosin mediaseksikäs sellainen. Kun Chelsea taannoin kohtasi Arsenalin käytännössä mestaruuden ratkaisseessa ottelussa, oli Mourinho tehnyt kotiläksynsä.

Mourinho oli opiskellut sen verran matematiikkaa, että laski pisteen riittävän Chelsealle. Portugalilainen on myös tutustunut sen verran historiaan, jotta aseet Arsenalin pysäyttämiseen ovat selvinneet.

Mourinho ei kenties ole valmentajana mikään idealisti, joka jättää pelillisen leimansa vuosikymmeniksi valmentamiinsa seuroihin. Sen sijaan hänen perintönsä on jättää taakseen lukuisia pokaaleja seuran palkintokaappeihin.

Vaikeata se on tuosta syystä ketään arvostella tai saati haukkua tylsäksi.

Mourinhon menestys pohjautuu käytännönläheisyyteen. Portugalilainen pelaa jokaisen marginaalin puolelleen ja pyrkii aina siten maksimoimaan menestyksen. Pitkässä juoksussa se tuo tuloksia.

Siksi Mourinholla on kahdeksan eri liigamestaruutta neljästä eri maasta. Siksi Mourinholta löytyy hyllyltään 18 isomman kisan pokaalia. Siksi Mourinhon voittoprosentti seurassa jos toisessa huitelee aina vähintään yli 60 prosentin.

Ja siksi Chelsea tai Jose Mourinho eivät ole tylsiä.

Mourinhon bussi on koulubussi. Matkustajat opetetaan voittamaan.

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko