Tänään tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Saksan entinen maajoukkuemaalivahti ja Hannover 96:n kapteeni Robert Enke riisti itseltään hengen ollessaan vain 32-vuotias. Enken traaginen kohtalo nostatti tuolloin laajaa keskustelua urheilijoiden kokemista psyykkisistä paineista ja toi urheilupsykologian vahvemmin mukaan jalkapalloympyröihin.

Robert Enken leski Teresa Enke näkee vaikeiden asioiden ja psyykkisten ongelmien käsittelyssä yhä paljon parantamisen varaa. Hän toivoo, että valmentajia koulutettaisiin psyykkisten ongelmien varalta entistä paremmin ja että ammattilaisseurat palkkaisivat urheilupsykologeja riveihinsä, jotta jalkapalloilijoiden depressioalttius voitaisiin tunnistaa aiempaa paremmin.

– Meidän pitää kouluttaa valmentajia paremmin, jotta he oppivat tunnistamaan sen hetken, jolloin paine kasvaa nuorelle jalkapalloilijalle liian suureksi, Enke korostaa dfb.de:n haastattelussa.

Enken mukaan pidetyn maalivahdin itsemurha teki masennuksesta puhumisesta helpompaa ja avasi silmiä tavallisenkin kansan keskuudessa.

– Kuuluisan jalkapalloilijan kuoleman jälkeen on depression tunnustaminen niin paljon helpompaa. Yhtäkkiä masennusta alettiin ymmärtää, kun aiemmin aihetta oli stigmatisoitu. ”Älä tee siitä tuollaista numeroa” oli tavallinen reaktio, jos joku valitti pelkotiloja tai epätoivon tunnetta. Mutta Robertin kuoleman jälkeen lähes kaikki ovat ymmärtäneet, että masennus voi kohdata ketä tahansa – myös menestyviä ihmisiä ja heitä, jotka elävät onnellista perhe-elämää, Enke kertaa.

Pidempään Teresa Enkeä ja Robert-Enke-säätiön työtä käsittelevään suomenkieliseen juttuun Bundesliiga.com-sivustolla pääsee tästä linkistä.