Mestarien liigan neljännesvälierävaihe on edennyt toisiin osaotteluihin, jotka pelataan valmiiksi seuraavan yhdeksän päivän aikana. Jännitys on kuitenkin lähes kaikissa ottelupareissa tipotiessään.

0-2, 0-2, 2-4, 0-4 ja 1-6. Siinä viisi vierasvoittolukemaa ensimmäisistä osaotteluista. Tappioluvut asettavat toisen osan vieraissa pelaavan joukkueen käytännössä mahdottomaan tilanteeseen. Eikä helppo ole kotonaan 0-1 hävinneen AC Milanin tai Chelsean kanssa 1-1-tasapelin pelanneen Galatasaraynkaan tilanne.

Pelastaako Olympiakos Mestarien liigan?

Tavallaan voisi sanoa, että kreikkalainen Olympiakos voi pelastaa koko Mestarien liiga -kauden. Olympiakosin 2-0-kotivoitto Manchester Unitedia vastaan oli ilahduttava piristysruiske kaikille muille paitsi ManU:n kannattajille. Olkoonkin, että lopputulos oli vähintään yhtä paljon ”Punaisten Paholaisten” surkeutta kuin kreikkalaisten hyvyyttä. Eikä Olympiakosin jatkopaikka toki ole vielä likimainkaan varma.

Kunnon yllätykset loistivat poissaolollaan lohkovaiheessa, jollei sitten sellaiseksi laske Juventuksen putoamista Galatasaraylle Istanbulin ”talviklassikossa”. Vahvasti näyttää siltä, että suosikit jatkavat nytkin ja mikä tylsintä, valtavan selkeällä maalierolla. Tuttu kuvio aiemmiltakin vuosilta.

Uefa toivoo suosikkien etenevän pitkälle

Tottahan toki Mestarien liiga on ammattijalkapalloilun suurin ja kaunein kilpailu, mutta voiko se olla samalla myös tylsin? Kenties Real Madridin, Barcelonan ja Bayern Münchenin kannattajilla on syytä tyytyväisyyteen nykytilanteessa, mutta eikös liigasta olekin tullut neutraalin katsojan kannalta puuduttavan ennalta-arvattava? Yllätyksissä ja sensaatioissahan urheilun suola on.

Vaan tätähän Uefa nähtävästi haluaa. Suurseurojen herrat saavat vapaat kädet pelata omaa fantasiamanagerointipeliään jalkapalloliiton tukemana. Yllätykset ovat luraus etikkaa silmäätekevien kuohuviinilasiin. Vai millä muuten on perusteltavissa se, että lohkovoittajille eli kilpailun voittajasuosikeille taataan pudotuspelikierroksella aloitus vieraskentällä?

Pohjoismaat, Hollanti ja Portugali jääneet kyydistä

Suuret kasvavat Euroopan jalkapalloshakissa yhä suuremmiksi ja pienet sinnittelevät, minkä pystyvät. Esimerkiksi Ruotsista ei ole selvitty Mestarien liigan lohkovaiheeseen 13 vuoteen eikä norjalaisseurojenkaan lohkovaihepaikka ole viime vuosina ollut lähelläkään.

Samaan aikaan perinteisistä lohkovaihemaista esimerkiksi Hollannin ja Portugalin liigan joukkueet ovat jäämässä isompien kyydistä ja joutuvat hakemaan menestystä yhä useammin Eurooppa-liigan puolelta. Sarjojen taso putoaa.

Tällä kaudella Mestarien liigassa jaetaan palkintorahoina seuroille tähtitieteelliset 900 miljoonaa euroa, vähintään. Ensi kaudella voimaan tulevien uusien mainos- ja TV-sopimusten myötä summa on nousemassa entisestään, jopa 1,34 miljardiin euroon per kausi. Ja kuten hyvin tiedetään, valtaosa tästä menee kilpailussa muutenkin pitkälle etenevien suurseurojen pankkitileille.

Milloin suurseurat hylkäävät kansalliset sarjansa?

Barcelona, Real Madrid, Bayern München ja Valioliigan rahakkaimmat seurat saavat jättimäisiä tuloja globaalista paita- ja fanituotemyynnistään, mammuttimaisista sponsorisopimuksistaan ja kansallisista TV-sopimuksistaan. Silti monella niistä on vaikeuksia pysyä asettamissaan budjettiraameissa kiristyvän kilpailun puristuksessa.

Siksi UEFA astuukin hyvillä mielin hätiin auttaakseen rahaseuroja hädässä ja takaa näiden hiekkalaatikkoleikit jakamalla avokätisesti Mestarien liigasta kymmenien miljoonan arvoisia bonuksia.

Tästä johtuen samat seurat jyräävät vuodesta toiseen siirtomarkkinoilla eikä kärkikahinoihin saada jatkossakaan uusia seuroja. Piiri pieni pyörii ja Bayern, Barca ja kumppanit mellastavat miten tahtovat. Uskon kuitenkin, että alamme olla yhä lähempänä pahimpien kyynikkojen esittämää suurseurojen poistumista kansallisista sarjoistaan, jotta Euroopan oma suljettu superliiga on valmis.

Ylimielisyys nostaa päätään mahtiseuroissa

Nykyisessä mallissa kehitys tuntuu kestämättömältä. Jos Uefa haluaisi varmistaa, että esimerkiksi Hollanti ja Portugali pysyisivät kyydissä, se jakaisi palkintorahat huomattavasti tasaisemmin Mestarien liigan osallistujien kesken. Nyt suurten sallitaan kasvaa suuremmiksi ja samalla erot kansallisissa sarjoissa repeävät liitoksistaan.

Barcelonan ja Real Madridin taloudellinen ja pelillinen ylivoima on turhauttanut La Liga -kilpailijoita jo vuosikausia. Ja nyt myös Juventus ja ennen kaikkea Bayern München ovat jättämässä koko muun kansallisen sarjan täysin varjoonsa.

Bayern Münchenin urheilutoiminnasta vastaava Matthias Sammer kehtasi vielä syyttää Bundesliigan muita joukkueita laiskasta harjoittelusta, vaikka oma seura ostaa siirtomarkkinoilta kenet haluaa käyttäen rahaa pelaajiinsa lähes yhtä paljon kuin koko muu liiga yhteensä.

Palauttaisiko palkkakatto kilpailun Mestarien liigaan?

Nykyisenkaltaisella Mestarien liigalla rinta rinnan La Ligan, Bundesliigan ja Valioliigan kanssa on vaikea nähdä kauaskantoista tulevaisuutta. Kilpailu on jo nyt kuin epävirallisesti suljettu sarja ja sitä se on entistäkin enemmän puolivälierävaiheeseen asti päästessä.

Eihän suljetussa sarjassa sinällään mitään ihmeellistä ole, sillä samalla periaatteella myös Pohjois-Amerikan ammattilaisurheilun liigat viihdyttävät yleisöään ja tekevät suurta taloudellista menestystä.

Näiden toiminnassa on kuitenkin kaksi merkittävää eroa: Kilpailua tasoittava pelaajien varausjärjestelmä sekä joukkueiden hankintoja rajoittavat palkkakatot. Molemmat olisivat erittäin mielenkiintoisia lisäyksiä myös Mestarien liigaan, joskin ensinmainittu täysin spekulatiivinen ja epärealistinen.

Itse uskon, että edessä on suuria muutoksia, sillä nykyinen kehitys ei ole kestävä. Kenties jo kymmenen vuoden päästä Barcelona, Bayern München, Manchester United, Juventus ja PSG ovat hyvästelleet oman kansallisen sarjansa pelaten vain euroopanlaajuista Mestarien liigaa. Tällainen ehdotus onkin noussut tasaisin väliajoin pintaan Euroopan eri futismaiden silmäätekevien toimesta.

Ainoastaan ”muoviseuroilla” mahdollisuus kiriä etumatka kiinni

Sitä odotellessa en itse aio protestoida, jos Mestarien liigaan tunkeutuu vaikkapa sheikki- tai oligarkkirahoilla jylläävä AS Monaco tai Cardiff, tahi jonkun suuryrityksen tukema seura, kuten Red Bull Salzburg tai RB Leipzig. Ilman multimiljardöörien tukea ei Uefan tukemien jättiseurojen etumatkaa enää oteta kiinni, joten turha enää haikailla talkootyöllä raatavien perinneseurojen perään.

Pelaajien – tai edes seurojen – vikahan nykykehitys ei ole, vaan sen sallivat kansalliset liigat ja ennen kaikkea Uefa rahanjaollaan. Itse kilpailun ideahan toki toteutuu täysin, sillä Mestarien liigassa maailman parhaita pelaajia näkee kentällä viikosta toiseen. Aivan niin kuin videopelisukupolvi toivookin.

Jännitys löytyy sieltä, missä dollari ja euro eivät jyllää

Itse vain kaipaan urheiluun myös yllätyksiä, joten siksikin huomaan usein viihtyväni entistä paremmin Eurooppa-liigan parissa. Kilpailun, joka tarjoaa kansalle myös tulevaisuuden tähtiä sekä yllättäviä joukkueita viimeisillä pudotuspelikierroksella. Sitäkin suuremmalla intohimolla sitä odottelee tulevaa Veikkausliiga-kautta. Tasaiseen Veikkausliigaan mahtuu yllätyksiä enemmän kuin kymmenelle Mestarien liiga -kaudelle yhteensä.

Ja mikäs on futisfanin ollessa, kun alle kolmen kuukauden odotuksella ovi aukeaa myös MM-kisoihin. Niissäkin kokoontuvat maailman parhaat pelaajat, mutta ilman suurta osto- ja myyntiliikettä.

Heikki Kuparinen
Kirjoittaja on SuomiFutis-sivuston toimittaja.

Aiheet Eurocupit Mestarien liiga Muut eurosarjat Uutiset