Näkökulma: Tuhannen tarinan mestari – HJK on ansaitusti paras, mutta onko silti jokin vinossa?

HJK on Veikkausliigan mestari vuosimallia 2022. HJK on pelannut kauden, johon on sisältynyt tuhansia tarinoita ylä- ja alamäkineen. HJK:n kausi on ollut niin värikäs ja tapahtumarikas, että siitä on jopa vaikea kirjoittaa yhtä yksittäistä näkökulmaa.

Joka vuosi HJK lähtee Veikkausliigaan ennakkosuosikkina. Tänäkin vuonna asetelma oli se, että HJK oli ennakkosuosikki ja KuPS lähti haastamaan. FC Hongalle pedattiin saumoja laittaa kapuloita HJK:n ja KuPSin rattaisiin, ja sen se myös teki, mutta materiaali ei riittänyt lopulta viime metreille saakka.

Lopulta kolmen kärjen järjestys oli juuri sellainen kuin mitä SuomiFutis ennakkoon kaavaili. Se, miten tähän päädyttiin, oli kuitenkin monen mutkan summa, kuten aina.

HJK:n kautta kuvaa hyvin se, että seuran kriittisimmät kannattajat ovat olleet kauden aikana moneen otteeseen huutamassa jo potkuja päävalmentaja Toni Koskelalle. Koskelan asema on ollut tapetilla myös HJK:n sisällä, kuten Helsingin Sanomat uutisoi. Syyt eivät suinkaan olleet pelillisiä, vaan pelaajien epäasiallinen kohtelu.

Pelillisesti kurssi oli ajoittain hakusessa. HJK hävisi kesäkuussa kaksi ottelua peräkkäin liigassa, jonka jälkeen se putosi laulukuoroon Suomen Cupissa. Sen jälkeen oli vuorossa kärkikamppailu KuPSia vastaan. HJK sinnitteli ja venyi 1-1-tulokseen kotikentällään.

KuPS-tasurin jälkeen HJK alkoi voittamaan liigassa, mutta europelit olivat hyvin lähellä pysähtyä heti Mestarien liigan ensimmäisellä karsintakierroksella latvialaista RFS:ää vastaan. HJK venyi kuin venyikin vieraskentällä lopulta voittoon rangaistuspotkujen jälkeen. Lopulta tie vei aina Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen saakka. Menestys on välillä niin pienestä kiinni. HJK:n kohdalla näin todella oli päättyneellä kaudella.

On myös todettava se, että Simo Valakarin valmentama KuPS laittoi HJK:n todella ahtaalle. KuPS antoi HJK:lle niin kovan vastuksen, että viime vuosina usein mestaruuteen riittänyt kahden pisteen keskiarvo per peli ei vielä ollut tae mestaruudesta. HJK:n pistekeskiarvo oli 2,15, kun viime kaudella se oli 2,19. KuPSin samainen lukema oli nyt 2,11, kun viime vuonna se oli 2,15. Piste-eroa molemmilla kausilla oli vain yksi vaivainen piste.

HJK:sta on myös sanottava se, että täksi kaudeksi Koskelalle rakennettiin todella nimekäs ja laaja joukkue, josta löytyi laatua aina kokoonpanon ulkopuolelle saakka. Siihen kun lisätään esimerkiksi Lucas Lingmanin hankinta kesken kauden, voidaan puhua huimasta nipusta kotimaisille kentille. Varsinkin loppukaudesta materiaalin leveys alkoi toden teolla jauhamaan tulosta.

Oma osansa HJK:n mestaruudessa on tietysti myös KuPSilla, joka parhaimmillaan johti sarjaa jo kuuden pisteen erolla. Sattumaa tai ei, KuPSin heikko loppukausi käynnistyi samoihin aikoihin, kun päävalmentaja Valakari yhdistettiin ensimmäistä kertaa skotlantilaiseen Motherwelliin. Lopulta Valakari oli lähellä pestiä, mutta ei kuitenkaan valikoitunut Motherwellin uudeksi päävalmentajaksi. Hän pysyi KuPSissa, jonka tuloskäyrä kääntyi väärään suuntaan ratkaisevilla hetkillä.

On mahdotonta sanoa, mikä oli Valakarin Motherwell-kiinnostuksen merkitys KuPSin loppukaudelle, mutta ikävän jälkimaun se kieltämättä jätti kuopiolaisten kannalta.

HJK sen sijaan käänsi kurssinsa. Euroopassa tuli menestystä ja Veikkausliigassa HJK ei hävinnyt kesäkuisen heikon hetken jälkeen kuin kertaalleen ennen merkityksetöntä päätösottelua KuPSia vastaan. HJK marssi lopulta ansaitsemaansa mestaruuteen.

Pelit jatkuvat vielä Eurooppa-liigan lohkovaiheessa, mutta kauden viimeisen pelin jälkeen HJK:ssa on iso pohdinnan paikka. Vaikka kentällä menestystä on tullut suorastaan poikkeuksellisella tavalla, viestit kopista ja kopin ulkopuolelta ovat huolestuttavia. Jokin HJK:ssa on vinossa, vaikka se juhliikin nyt ansaitusti Suomen mestaruutta.

Sellainen on tuhannen tarinan mestari-HJK.

Juho Hirvonen, Helsinki
Twitter: @jkhirvonen