HJK-ennakko 2020: Nyt hyökätään, vaikka oikeasti puolustetaan – vihainen jättiläinen nousee takaisin jaloilleen

© Kuva: Juha Tamminen

Sisällysluettelo

LUE MYÖS:

Yllä olevasta linkistä löydät muut joukkue-ennakot ja paljon muuta ennakkomateriaalia.

Viime kausi

  • Viides sija Veikkausliigassa
  • Putosi Eurolopputurnauksen välierässä IFK Mariehamnille
  • Pisteitä 37
  • 9 voittoa, 10 tasapeliä, 8 tappiota
  • Suomen Cup: lohkovaihe

Katastrofi. Lyhyestä virsi kaunis. HJK lähti kovin tavoittein kauteen 2019. Silloisen Telia 5G Areenan (nyk. Bolt Arena) seinillä julistettiin isoilla lakanoilla kolmannen tähden hankintaa 30. mestaruuden merkiksi. HJK halusi voittaa Veikkausliigan, Suomen Cupin ja edetä europelien lohkovaiheeseen. Mikään näistä tavoitteista ei täyttynyt. Sen sijaan Suomen mittakaavassa jättiläismäinen seura konttasi rumemmin kuin moneen vuoteen.

Lähtökohdat kauteen olivat vähintäänkin erikoiset. HJK julkisti Mika Lehkosuon jatkosopimuksen eräänlaisena luetun ymmärtämisen harjoituksena, jossa annettu tehtävä oli selvittää, kuka on HJK:n päävalmentaja. Tiedotuksesta jäi vahvasti sellainen kuva, että HJK joutui jatkamaan Lehkosuon kanssa, koska muut vaihtoehdot eivät suostuneet ottamaan pestiä. Vähintäänkin haasteellinen lähtökohta päävalmentajalle rakentaa joukkuetta.

Toisaalta Lehkuosuo sai vierelleen Jani Sarajärven, jonka kanssa oli mahtipontisena ajatuksena rakentaa HJK:sta Suomen oma jättiläinen. Nimenomaan pelillinen jättiläinen. Lehkosuo ja Sarajärvi halusivat HJK:n pelaavan voittavaa suurseurajalkapalloa. Eli käytännössä peliä, jossa huonommat vastustajat ovat täysin aseettomia Klubin pesukoneessa.

Idea perustui vahvasti Lehkosuon HJK:ssa ajamaan identiteetiin, jossa pallonhallinta korostui. Toki peliin haluttiin ajaa sisään myös muita elementtejä, mutta ajatus kulminoitui pallonhallintaan ja alueellisten ylivoimien luomiseen.

Pallonhallinnasta oli samaan aikaan tullut HJK:n kannattajien keskuudessa kirosana. Jos vedetään mutkia hieman suoraksi, HJK:n kannattajat käytännössä vihasivat ”Bana-palloa”. Se sai katsojat nukahtamaan penkkeihinsä, vaikka sillä oli juuri tullut ylivoimainen Veikkausliigan mestaruus.

Harjoitusotteluissa valmennus sai uskoa suurseurajalkapallon eteenpäin viemiselle. Esimerkiksi skotlantilaisen Rangersin vieraana HJK avasi peliä ajoittain todella rohkeasti alhaalta ja onnistui siinä hyvin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Esitys oli lupauksia herättävä, kuten olivat voitot Hammarbystä ja Zenitin kakkosjoukkueestakin. Pelaamisessa oli paljon samaa VPS:n kesän 2017 europelien kanssa. Silloin Petri Vuorisen ja Sarajärven luotsaama Vepsu pyyhki Eurooppa-liigan karsinnoissa kivikovalla Olimpija Ljubljanalla lattiaa ja kaatoi kotonaan Teemu Pukin Brøndbyn.

Suomen Cupissa ongelmat sitten alkoivat, kun vastassa ei ollutkaan enää eurooppalainen huippuseura. Piskuinen IFK Mariehamn tuotti suurelle ja mahtavalle HJK:lle tammikuussa suuria ongelmia. Cupin lohkovaihe menikin sitten sen verran penkin alle, että ensimmäinen rasti saatiin tavoitteiden osalta ruutuun jo helmikuussa. HJK oli ulkona Suomen Cupista.

Ensimmäiset riitasoinnut kuuluivat pukukopissa. Muutama pelaaja alkoi kuiskuttelemaan ja kyseenalaistamaan valmennuksen prosessin. Olisiko tämä sittenkään oikea tapa pelata? Huoli heräsi.

Mika Lehkosuo sai jo alkukaudesta potkut. Kuva: Juha Tamminen.

Veikkausliiga käynnistyi ja HJK:n odotettiin kääntävän cupin pettymys voitoksi sarjassa. Se lähtikin mukavasti liikkeelle kahdella voitolla. Sitten kone alkoi käymään vaivaisemmin. Kaksi maalitonta tasapeliä ja sen jälkeen nihkeä 1-1-tasapeli Stadin derbyssä. Sitten jysähti. Inter kaatoi hallitsevan mestarin Turussa lukemin 4-1. Lehkosuon kanssa huonoihin väleihin ajautunut Filip Valencic tuuletteli Interin paidassa ja HJK-toppari Faith Friday Obilor sai kauden rumimmasta taklauksesta peräti kuuden ottelun pelikiellon. Tuskanhiki valui jo otsalla.

Voitoton putki venyi lopulta hurjaksi. HJK pelasi kahdeksan peliä ilman voittoa, kunnes toimistolla oli pakko tehdä päätös. Mika Lehkosuo sai potkut. Samalla pestinsä jätti myös Jani Sarajärvi. Viimeinen niitti oli karmiva 0-3-tappio FC Lahden vieraana.

Ottelu oli pienoiskuva HJK:n kaudesta siihen asti. HJK hallitsi palloa ja vei tilastot suurseurajalkapallon tavoin, mutta pelaajille sattui myös kardinaalisia virheitä pallollisena. Niin, ja Lahti teki sitten maalit. Lehkosuon loru loppui, ja lopulta hän vaikutti siitä jopa helpottuneelta. Nyt Lehkosuo valmentaa Kongsvinger IL:ää Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Pitkäaikainen haave ulkomailla valmentamisesta on täyttynyt.

150 000 euron Koskela

HJK oli yhtäkkiä tilanteessa, jossa se oli voittanut kauden kymmenestä ottelusta vain kaksi. Eurokarsinnat kolkuttivat oven takana. Kaksi tavoitetta oli vielä elossa, mutta hyvin huterasti. Lehkosuon valmentaessa joukkuettaan Lahti-otteluun, toimistolla oli jo otettu yhteys Rovaniemelle. RoPSin hopealle edellisellä kaudella luotsannut Klubin oma poika Toni Koskela piti saada hinnalla millä hyvänsä. HJK hävisi murskalukemin Lahdessa. Se oli siinä, Koskela ja Aki Riihilahti laittoivat nimet paperiin.

Samalla sekunnilla HJK teki Koskelasta harvinaisen päävalmentajan Suomessa. Nimittäin päävalmentajan, josta maksettiin siirtokorvaus. Eikä kyseessä ollut mitä tahansa ”saludoja”, vaan tiettävästi 150 000 euroa. RoPS-pomo Risto Niva hymyili maireasti kertoessaan siirtosumman olevan ”suomalaisessa jalkapallossa ennennäkemättömän suuri”.

Koskela hyppäsi heti syvään päätyyn. Rovaniemen ja Helsingin väliin mahtuu reilu 800 kilometriä, mutta suuri on myös ero seurojen toimintakulttuurissa, huomiossa ja paineissa. Koskelan piti kääntää pikaisesti kurssi, jos mestaruudesta haluttiin edes haaveilla. Koskelan hypätessä ruoriin HJK oli lähempänä alempaa loppusarjaa kuin mestaruutta.

Koskela toi positiivista tuoreutta pukukopppin, ja heti alkuun HJK otti kaksi voittoa. Eriskummalliselta maistui varmasti toinen voitto, jossa Koskelan entinen seura RoPS kaatui 1-0. Kentällä pelaaminen oli yhä epätasaista ja tulokset olivat sen mukaisia. Europelien kenraalissa sentään verivihollinen HIFK kaatui komeasti 2-0. Koskela sai ensimmäisen derbyvoittonsa.

Petteri Forsell surkeana Rigan onnistuttua maalinteossa UCL-karsinnoissa. Kuva: Juha Tamminen.

Mestarien liigan karsinnat alkoivat vakuuttavalla 3-0-voitolla färsaarelaisesta Tórshavnista. Toisessa osassa tuli 2-2-tasapeli ja matka jatkui toiselle kierrokselle, jossa vastaan tuli Belgradin Punainen tähti. Joukkue, joka voitti edellisellä UCL-kaudella lohkovaiheessa Liverpoolin ja eteni lopulta myös kaudeksi 2019-20 lohkovaiheeseen.

Punainen tähti voitti kotonaan 2-0, mutta Helsingissä HJK venyi komeaan 2-1-voittoon. Hienosta tuloksesta oli hyvin vähän lohtua, kun kyseessä oli kaksiosainen karsinta, mutta ainakin se antoi uskoa Koskelalle ja HJK:lle. Pelit jatkuivat Eurooppa-liigan karsinnoissa, joissa vastaan tuli Riga FC.

Rigan piti olla läpihuutojuttu. Arpa oli ehdottomasti hyvä, koska Eurooppa-liigan kolmannella karsintakierroksella oli paljon kovia joukkueita ja Riga oli vastustajana selkeästi heikoimmasta päästä. Latviasta oli tuliaisena 1-1-tasapeli. Ei huono, mutta ei hyväkään.

Kotona HJK johti jo kahdesti ottelua, mutta niin vain Riga nousi aina tasoihin ja vei jatkopaikan lopulta vierasmaalisäännön turvin. Pettymys oli valtava. Pukukoppikäytävällä HJK:n pelaajat olivat surun murtamia. Playoff-paikka oli niin lähellä, mutta se luisui käsistä viime hetkillä. Iso kysymys oli, nouseeko HJK enää jaloilleen europettymyksen myötä. Tavoitteisiin merkattiin toinen rasti. HJK oli ulkona Euroopasta.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että europettymys oli liian kova isku, josta HJK ei selvinnyt. Seuraavassa pelissä putoamistaistelussa ollut KPV kaatoi HJK:n Kokkolassa maalein 2-1. Alamäki oli alkanut.

Ylemmässä loppusarjassa HJK oli suorastaan surkea. Saldona oli neljä tappiota ja yksi voitto. Sarjataulukon loppusijoitus oli neljäs. Kolmas rasti ruutuun, kun mestaruus jäi kaukaiseksi haaveeksi. Peli oli ohi, vaikka se ei vielä ollutkaan. Edessä nimittäin häämötti eurolopputurnaus viimeisestä europaikasta. Turnaus, johon HJK:n ei lähtökohtaisesti todellakaan pitänyt osallistua.

Lahti kaatui rankkarikisan jälkeen ensimmäisellä kierroksella, mutta jälleen kerran suurseuran ongelmaksi muodostui pieni ja pippurinen seura Ahvenanmaalta. IFK Mariehamn pudotti HJK:n lopulta ulos Euroopasta jatkoajan jälkeen lukemin 2-1.

Pannukakku oli palanut pohjaan.

HJK:n paras maalintekijä liigassa oli Riku Riski, jonka maalimäärä kertoi kaiken oleellisen HJK:n kaudesta. Riski onnistui seitsemän kertaa sarjassa. Lukema oli Riskin kannalta varsin komea, sillä laidalla pääosin pelannut hyökkääjä sai loukkaantumisen takia tililleen vain 18 peliä, joissa syntyi maalien lisäksi neljä maalisyöttöä.

Kesällä HJK:n jättänyt Lassi Lappalainen oli yksi valopilkuista, varsinkin kun häntä Rovaniemellä valmentanut Koskela nousi päävalmentajaksi. Lappalainen oli HJK:n kolmanneksi paras maalintekijä kolmella osumallaan. Karua kieltä kertoi sekin, että HJK:n ykköshyökkääjän tontille puskettu Eetu Vertainen teki koko sarjakaudella kaksi osumaa.

Hankinnoissa mentiin myös metsään. Marco Bueno, Elderson ja Ivan Tarasov olivat luvalla sanottuna floppeja odotuksiin nähden.


Seuraavalla sivulla valmennus